Voin vastustaa mitä vaan, paitsi kiusausta eli kahvinhimoa. En osaa juoda kahviani mustana, joten kahvimaidon loppuminen on takaisku minulle. Niin kävi maanantaina, kun makasin kipeänä kotona eikä koko talossa ollut pisaraakaan Kaslinkin Baristaa tai edes lehmänmaitoa, joka menee pahimmassa hädässä. Niinpä tein jotakin aivan uskomattoman säälittävää. Tai no, kokeilin aamulla viedä roskat sisäpihalle, jotta saan vähän happea, mutta taju meinasi lähteä, joten ei tämä ehkä ollut niin säälittävää. En uskaltanut lähteä kauppaan enkä tahtonut odottaa,