Hiihtoloma edessä ja stressitaso korvissa. Ei hyvä. Päiväkoti on kiinni viikon ja tekemistä riittäisi töiden kanssa, mutta joudun pakkolomalle. Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti. Eräs keino itseni rauhoittamiseen on suhtautua omaan asenteeseeni niin kuin suhtautuisin todella hyvään ystävääni, joka avautuu minulle. Siis sellaiseen, jolle voi sanoa suoraan, mitä ajattelee. Jos kitisen pääni sisällä kiireestä, en ala voivotella itseäni, vaan totean itselleni, että nyt pitää ensin tehdä kaikki pakollinen eli päivätyöt ja jättää niistä extroista turhat pois.