Nykäise vähän. Anna siimaa. Vedä ja vapauta. Sinne se nousee taivaalle. Välillä se syöksyy villisti alas kohti peltoa, mutta saakin yhtäkkiä tuulta alleen ja nousee taas. Samalta tuntuu minusta, kun mietin syksyä. Joku viisas joskus sanoi, että hän, joka elää menneisyydessä, masentuu, kun taas hän, joka murehtii tulevaa, ahdistuu. Tai jotakin sinne päin. Koetan keskittyä lomailemaan päivä kerrallaan, mutta ajatukset karkaavat väkisinkin syyskuuhun. Nyt teen bloggaamisen ohella töitä yhden työpäivän viikolla yritykselle, johon hyvin todennäköisesti