Suloinen sekamelska. Hallittu kaaos. Siinä tyylini pähkinänkuoressa. Enemmän on enemmän tuntui olevan kirjastopäivän tyylini teema. Asustepuolella oli hattua, vyötä ja vielä roikkuvat korviksetkin, jotka ovat yhdet suosikeistani. Kävin aamupäivällä tapaamisessa, josta toivon poikivan jotakin isoa. Uhosin Instagramissa, että aion jatkossa sanoa ääneen unelmani, sillä silloin ne toteutuvat helpommin, mutta “jinxaantumisen” pelko on näköjään tiukassa. Tiedätkö sen älyttömän ajatusmallin, että jokin kiva juttu ei tapahdu tai onnistu, koska hehkutit sitä etukäteen? Aivan kuin sillä olisi mitään