Joskus jonkin vanhan menettämisestä syntyy jotakin uutta ja ihanaa. Rakkaat farkkuni tulivat sellaisinaan tiensä päähän. Olin jo luopua toivosta, kun perheeni oli esittänyt kainon toiveen, etten enää käyttäisi kyseisiä farkkuja edes kotona. Niin nolot reiät housuissa oli. Farkkujen hupaisa tuunaushetki kuitenkin pelasti tilanteen ja nyt minulla on keskitummien boyfriend-farkkujen tilalla joustavat mutsifarkut. En edes yritä tavoitella sitä eleentöntä ja väritöntä cooliutta, jonka voi saavuttaa vain hymyilemättä seksikäs pilkahdus kasvoillaan. En enää tiedä, mitä höpötän, joten tässä puhtaan sinisen,