Miten hääsuunnittelu etenee? No aika hitaasti, mutta on niihin häihin toisaalta onneksi myös vielä yli vuosi aikaa. Virittelin jo pari Pinterest-taulua avuksi, mutta jotenkin lopputulos alkoi olla niin överi, että astuin askeleen taaksepäin ja kirjoitin itselleni taulun kuvien perusteella ylös vain värejä, materiaaleja ja koriste-ideoita. Yritin etsiä fiilistä myös häälehdestä, mutta provosoiduin niin häälehden sivuilta löytyneestä korupajan mainoksesta, että meinasi lentää lehti roskiin. Ymmärrän, mitä mainoksella on haettu takaa, mutta tiedän myös monta ihmistä, joiden unelmien sormus on juurikin tuollainen sileä ja kirjaimellisesti koruton. Se saattaa kantaa suvun tarinaa tai olla vain yksinkertaisesti minimalistisen kantajansa mieleen. Joten mitäpä, jos ei dumattaisi toisten unelmasormuksia mainoksissa?

Muutenkin alkaa ärsyttää, miten monella lähipiirissä on “te ette varmaan aikanaan” -mielipide siitä, miten häämme toteutamme. Ideoitahan saa heitellä, mutta miksi ihmeessä niin monella on mielipide siihen, mikä on meidän mieleemme tai mikä ei ole yhtään tyylistämme? Alkaa tuttu turhautuminen raskausajoilta nousta pintaan, kun ihan joka suunnasta tuli yhtäkkiä mielipiteitä aivan pyytämättä. Ehkä siksi en ole juuri puhunut suunnitelmistamme kuin blogissa, koska täällä tuntemattomat ihmiset ovat jotenkin avoimempia mieleltään eivätkä laittaneet minua tiettyyn lokeroon, jonka rajoissa häät rakentuvat. En tiedä saako tästä yhtään kiinni, ei välttämättä edes tarvitse saada. Kunhan piti purkaa turhautuminen. *tuleva morsian hengittää tässä välissä syvään*

Tällä hetkellä olemme tulevan sulhaseni eli nykyisen kihlattuni kanssa:

  • päättäneet hääkaupungin ja löytäneet jo kolme lupaavaa häätilaa. Osasta on ruoka vielä testaamatta. Menusta tulee hyvin kasvispainotteinen tai jopa (toivottavasti) täysin lihaton, joten emme tyydy “ihan ok” -tasoon. Useissa selaamissani häämenuissa kasvikset olivat vain lisukkeita, mutta kun niiden niskaan tulee pääruoan rooli, on kokonaisuuden oltava todella hyvä.
  • rajanneet vieraslistaa niin, että nyt on jopa mahdollista saada se alle 50. Olen niin onnellinen, että saan pitää pienet häät. Kutsulistalta löytyvät molempien perheet ja ystäviä. (Surettaa, että isovanhemmat eivät ole enää elossa juhlimassa kanssamme.)
  • kysyneet kaasoilta ja bestmaneilta, kiinnostaako heitä ottaa tällaiset roolit vastaan. Vielä emme ole tarvinneet apua, mutta ensi vuonna taitaa olla eri tilanne, kun on aika kirppistellä mekko ja alkaa miettiä pöytäjärjestyksiä ja esiintyjiä.
  • päättäneet alustavan päivän. Tietysti se, onko kirkossa tilaa juuri sinä lauantaina ja onko meidän toivomamme tila vapaana sinetöivät tämän päivän sitten jossakin vaiheessa. Tietty vuodenaika on meille tärkeämpi kuin tietty päivämäärä.

Että kyllä tämä kai tästä. Projekti on iso, mutta olen päättänyt, että tästä ei tule stressimörköä, vaan sankaroidaan tämän läpi yhdessä perheenä. 🦸🏻‍♀️❤️

Psst! Seuraava askel voisi olla kaiverruttaa tämä kihlasormukseksi valitsemani mummun vanha sormus, jossa lukee tällä hetkellä päivämäärä 50-luvulta ja nimi MATTI. 😅