En anna ilmaiseksi! -kyltti ja sen tarkoitus

Lupaan, että tämä on viimeinen postaus PING Helsinki -tapahtumasta. Tapahtumasta kuvaamani videon voi katsoa täältä, ja tässä postauksessa keskityn enemmän tapahtumafiiliksiini ja paljastan tietysti somessa ihmetyttäneen “pikkutuhman” kyltin syvimmän olemuksen. Tapahtuman pontti oli lyhyesti se, että sisällöntuottajat ja yritykset, jotka ostavat sisällöntuottajilta sisältöä, järjestettiin samaan paikkaan samaan aikaan. Sisällöntuottajille eli Content Guruille (bloggaaja/instaaja/snäppääjä/tubettaja, joka tuottaa sisältöä omaan kanavaansa) ja yrityksille eli Business Hippieille (yrityksen markkinointipäättäjä/sisältömarkkinoinnin tekijä/kampanjasuunnittelija/mainonnan tekijä/mediasuunnittelija tms.) oli omia työpajoja, joissa opiskeltiin mm. hakukoneoptimointia, oman työn hintalapun päättämistä, mainonnan eettistä puolta ja myös mainontatapausten tuloksia. Näiden lisäksi sisällöntuottajat ja sisällönostajat voivat sopia tapaamisia tapahtuma-aluella ja solmia yhteistöitä tai vain tutustua toisiinsa. Vähän kuin sisältömarkkinointi-Tinder.

Tuo postauksen alimmassa kuvassa näkyvä kyltti, jonka kanssa lähes jokainen PING-vieras taisi itsensä kuvauttaa, toimii symbolina sisältömarkkinoinnin säännöille.  PING Ethics -sivustolta voi lukea säännöt kokonaisuudessaan ja sinne pääsee tästä linkistä. Pähkinänkuoressa sääntöjen tarkoitus on pitää huolta, että peli on reilua kummankin osapuolen mielestä. Sisällöntuottajat pitävät huolta, että tuottavat laadukasta ja omaan brändiin sopivaa sisältöä ja sisällönostajat taas sitoutuvat maksamaan työstä kunnon korvauksen. Ilman, että kumpikaan osapuoli yrittää velmuilla ja kieroilla. Tuottamalla huonoa sisältöä pissii omiin muroihinsa, mutta saman tekee myös tarjoamalla epäreilua diiliä sisällöntuottajalle. Sana nimittäin leviää nopeasti näissä piireissä.

Minun blogeissani blogiyhteistyöjutut jakautuvat näin:

• kaupallinen yhteistyö on postaus, josta saan rahakorvauksen ja joka on sovittu Allerin kautta. Nämä postaukset merkitään sekä tiettyyn postauskategoriaan että postauksen alussa lukevalla ISOILLA KIRJAIMILLA kirjoitetulla tekstillä, jota ei voi olla huomaamatta.
• pienempimuotoinen yhteistyö on kerrottu yhteistyöpostauksen alussa ja merkitty myös tiettyyn postauskategoriaan. Nämä on yleensä toteutettu pienempien (kotimaisten) yritysten kanssa, joilla ei ole varaa tuhansien tai kymmenien tuhansien eurojen kampanjoihin, mutta joista tahdon kuitenkin levittää sanaa. Näistä saan yleensä tuotekorvauksen tai en korvausta lainkaan.
• postausten kuvien saadut tuotteet merkitsen tekstiin joko osana leipätekstiä, jos ne liittyvät oleellisesti postauksen sisältöön, tai kuten tässäkin postauksessa postauksen loppuun, jos kuvissa näkyy saatuja tuotteita, mutta ne eivät suoraan liity tekstin aiheeseen ja enemmänkin vain hämmentäisivät osana leipätekstiä. Alkaa nyt kirjoittaa farkkuliivistä, kun tekstin aiheensa on nettimainonta eikä festarimuoti.

Kyltti on kyllä minusta hieman hämäävä, sillä kyllähän minä kirjoitan edelleen ilmaiseksi tai pienellä tuotepalkkiolla poikkeustapauksissa, joista yksi on tuon yllä olevan listan keskimmäinen kohta. Kyltti viittaakin ehkä enemmän siihen, että suuren ja rahakkaan yrityksen on turha lähestyä huulipunan kanssa ja pyytää kolmen postauksen mainosyhteistyötä. Ei onnistu, ansaitsen työstäni palkkion. Huulipunalla ei makseta vuokraa. Oikeastaan tähän “antamiseen” pätee sama sääntö kuin seksiin. Minulta ei voida olettaa mitään enkä sitoudu mihinkään, mutta jos tahdon antaa, niin annan. Parisuhteessa elävänä ihmisenä tämän kirjoittaminen tuntuu oudolta, mutta tajusitte ehkä pointtini. Pointti on se, että päätösvalta on minulla. ;)

(farkkuliivi saatu Choiesilta, rannekoru Hipanemalta, laukku ja kännykuoret Tigerilta)