Hämmentävät hiukset

En enää tiedä mitä väriä nämä hiukseni edustavat, kun ne näyttävät kaikissa kuvissa aina aina aivan erilaisilta. Eikä siinä vielä kaikki, vaan keinovalo ja luonnonvalo muuttavat sävyn ihan täysin. Ihan mukavakin tällainen ei-minkään-värinen hiustyyli pitkästä aikaa. Onhan se tumma kotoisa, mutta vaihtelu se vaan virkistää. Bella-blogien risteilyllä tuijotin Reettaa niin lumoutuneena, etten ihmettelisi, vaikka ponityttötukka jäisi kummittelemaan pahemminkin ja kesällä loikkaisin värinaamiotiimin kautta takaisin hattarahiuksiin. Tai ehkä merenneitohiuksiin! Voi, miten vaikea on päättää, mitä tälle päälle oikein tekisi.

Taisin joskus kertoa oudosta tavastani “hautoa” ihania vaatteita ja asusteita ennen niiden käyttämistä. Tämä tuli mieleeni, kun mieheni kyseli, koska olen viimeksi käyttänyt nahkatakkia, jonka hän minulle osti muutama vuosi(!) sitten. Minäpä olin hautonut liukuvärjättyä rotsia kaapissa kuin kalleinta aarrettani, mutta nyt takki pääsi käyttöön. Ja onhan se ihana! Musta tekonahkatakki hilseisee sen verran rumasti, että jonkun pitäisi piilottaa se minulta ja hävittää lopullisesti niin, että voisin vaan unohtaa takin – ja siirtyä rakastamaan tätä unelmanpehmeää seuraajaa. Unelmanpehmeitä unia kaikille, minä vielä nautiskelen omasta ajasta, kun pojat tuhisevat vierelläni! :)