Spämmäsin viime viikon henkilökohtaista Facebook-seinääni KEEP CALM -kuvilla senhetkisten tunnetilojeni mukaan. Koukutun välillä hieman hassuihin juttuihin, mutta onneksi innostukseni laantuvatkin nopeasti. Seitsemän tarkasti valittua kuvaani eivät ehkä auenneet kaikille ystävilleni, mutta ajattelin selitellä niitä hieman blogissani. Vanhoina hyvinä aikoina tuli postailtua enemmänkin tällaisia ei-niin-asiapitoisia postauksia ja ajattelin kokeilla sysätä itseäni edes himpun lähemmäs sitä suuntausta. Välillä on vaikeampaa olla rento ja avoin, mutta yritän kyllä silti parhaani. Uskokaa pois.

1

Maanantaina tunsin oloni voittamattomaksi, sillä muutamakin työjuttu meni ihan putkeen. Opin, että omiin taitoihinsa ja vaistoihinsa pitäisi vaan luottaa enemmän, niin asiat yleensä sujuvat paremmin. En malta odottaa syksyä ja kaikkea, mitä pääsen teille sillon työni puolesta esittelemään!

Tiistaina olisin kaivannut kissaterapiaa, sillä pääni pörräsi täynnä ahdistavia asioita. Päivä ja olo paranivat kuitenkin heti, kun uskalsin kieltäytyä ehdotuksesta, joka oli vaivannut mieltäni jo hetken aikaa. En enää aio suostua epämiellyttäviin pyyntöihin, koska tunnen turhaa syyllisyyttä kieltäytymisestä.

2

Keskiviikkona annoin mahdollisuuden ihmiselle taidot, jonka olen kieltänyt pitkään. En yhtään viihdy kameran edessä, jos sen takana on joku muu kuin ammattivalokuvaaja, hyvä ystäväni tai perheenjäseneni. Nyt jouduin kuitenkin tekemään poikkeuksen ja pyytämään apua kuviini työkaveriltani. Kaikki menikin lopulta hyvin, joten saatan pyytää apua uudelleenkin, jos kukaan höpönassuistani ei ole saatavilla.

Torstaina olo oli sen verran karmea, että meinasi alkaa pelottaa ihan tosissaan. Vierailin yöllä päivystyksessä outojen, mutta säännöllisten kipujen vuoksi ja asian selvittäminen alkoi kunnolla. Tähän viittasin aiemminkin elämäntapamuutoksesta puhuessani, sillä kipujen aiheuttaja saattaa olla jokin ruoka-aine, jota rakastan. Toivottavasti testijakson jälkeen kahvi ja maito ovat edelleen sallittujen asioden listalla.

3

Perjantaina meinasin nössöillä muutaman ison päätöksen kanssa. Mietin myös asioita hieman turhan lyhyellä tähtäimellä, mutta juteltuani ystäväni kanssa ymmärsin, etten voi aina elää hetkessä, vaikka tahtoisinkin. Suunnitelmia on tehtävä niin, että niiden takana voi seistä vielä vuosia myöhemminkin.

Lauantaina päätin ottaa rennosti ja valmistautua seuraavan päivän kirpputorikoitokseen. Jaoin kiertoon lähtevät tavarat myytäviin, lahjoitettaviin ja siihen isoon jätesäkkiin, joka pitäisi vierittää vaatekeräyspisteelle jossakin vaiheessa. Onneksi näitä blogikirppiksiä on aina välillä, niin tavara pääsee kiertoon uusille omistajille.

keep-calm-and-blog-on-8-x-10

Sunnuntaina kaikki epäilykseni bloggaamisen lopettamisesta haihtuivat savuna ilmaan. Muistin taas, miten vahva bloggaajaverkostomme onkaan ja miten upeaa on olla osa tällaista yhteisöä. Yhteisöllisyys on yksi niistä asioiata, joita arvostaa vasta, kun ne on jollakin tapaa menettämässä. Blogi-innostus jatkuu siis tulevaisuudessakin varsin vahvana, vaikka fiilistäni koetetaankin tasaisen väliajoin kaikenlaisella kurjalla tuhota. Mutta arvatkaapa mitä? Se ei tule onnistumaan. ;)

(kuvat täältä)