Tiedättekö sen tunteen, kun on vastannut myöntävästi kaikkiin kivoihin juttuihin ja niitä alkaakin yhtäkkiä olla kalenterissa hieman liikaa? Ei saisi valittaa, mutta olen viime aikoina kasvattanut kärsivällisyyskerrointani ja organisointikykyjäni aika huimasti. Näin kauniisti sanottuna siis. Olen onnekas, kun pääsen osallistumaan upeisiin tapahtumiin, matkustamaan vaikka mihin maihin ja kuulemaan ensimmäisten joukossa uusista jutuista. Tokihan toimittajat tekevät samaa, mutta heidän työnsä on sen verran rajatumpaa, etten tahtoisi olla toimittaja. Rakastan sitä vapautta, kun saa todeta blogissa ääneen, että muistuttipa tapahtuma keskitysleiriä tai että löytyipä se maailman huonoin hiuslakka vihdoin.

Näiden vapauttavien tunteiden täyttämänä kävin kuvauttamassa asuni tänään oikein kliseisissä vapauden maisemissa eli meren rannalla. Löysin ei-minnekään-johtavat portaat ja kiipesin niille pönöttämään. Suhteeni tuohon punaiseen rotsiini on jotenkin kaksijakoinen, sillä rakastan sekä sen mallia että väriä, mutta jokin tökkii. Pitänee hieman totutella tähän, sillä en tahdo luopua punaisesta nahkarotsista, kun kerran sellaisen olen käsiini saanut. Ja nimenomaan saanut, sillä vaihdoin polkupyöräni tähän, kun rotsi oli ihan pakko saada, mutta rahatilanne oli turhan huono! :D

paita – H&M

kaulakoru – Monki (saatu)

farkut – H&M

takki – Mango

kengät – Spirit (saatu)

Töiden jälkeen pakkaankin sitten paniikissa laukkuni, sillä lennän huomenna heti aamusta Pariisiin. Jännittää mielettömästi edustaa Suomea yksin maailmalla! Vaikka olen lentänyt ennenkin yksin ja surffaillut näitä tapahtumia läpi, tällä kertaa tunnen paineita siitä, että kaikki todella menee nappiin tai edes lähelle. On imartelevaa, että juuri minut haluttiin mukaan, mutta se kieltämättä luo myös niitä paineita. Toivottavasti kuulun niihin ihmisiin, jotka työskentelevät parhaimmillaan juuri paineen alla.

Vuorokauden sisään järjestettävien tapahtumien asukoodi (smart casual/dress to impress) tuottaa myös vähän päänvaivaa. Tekisi melkein mieli pukeutua kokomustaan ja kikkailla vaan asusteilla ja vaatteiden materiaaleilla. Nuo nahkanilkkurit otan ainakin mukaan, sillä niissä on kivasti korkoa, mutta niillä jaksaa kävellä tuntikausia ilman, että jalat kipeytyvät. En ole kovin mekkoihminen ja farkut ovat jopa turhan arkiset, joten tekonahkahousut voisivat sopia alaosaksi. Sen iänikuisen bleiserin tilalle voisin tosin keksiä jotakin kiinnostavampaa. Jotenkin SC-asukoodi vaan yhdistyy mielessäni heti bleiseriin ja pillifarkkuihin. Katsotaan siis, mitä keksin!