Tahtoisin lausua kiitoksen. Kirjoitan päivittäin blogia, jonka tarkoitus on raottaa hieman erään ihmisen (minun) elämää(ni) ja samalla kertoa tarinaa siitä, kuinka itsensä voi oppia hyväksymään sellaisena kuin on. Julistan usein tuota samaa sanomaa hieman eri sanoin taistellen pukeutumissääntöjä ja muita inhottavuuksia vastaan. Aina silloin tällöin joku teistä kirjoittaa minulle kommentin siitä, miten blogini on vaikuttanut juuri häneen.

Tällä kertaa ajatuksensa jakoi kanssani nimimerkki piipa, joka kirjoitti vähän aikaa sitten osana pidempää kommenttiaan näin:

“Ja kun luin vanhoja postauksia, niin siellä mainitsit “muhkut peput vain kuuluvat elämään” tyylisen lausahduksen, niin oli pakko mennä pyörimään peilin eteen ja todeta, että kylläpä mulla on nätti peba, vaikka 839374903 kriisit olen sen takia vetänyt!:D“

Juuri tällaiset pienet, mutta isot asiat sekä oivallukset muistuttavat minua siitä, miksi ei pidä luovuttaa muutaman suvaitsemattoman ja pikkusieluisen otuksen vuoksi. Kaikkia kun ei voi saada valaistumaan. Varsinkaan, jos he taistelevat kynsin ja hampain sitä vastaan. Minulle jo se, että yksikin ihminen on löytänyt uuden ja paremman näkökulman itseensä, on voitto. Kiitos siis teille, että nautiskelette kanssani elämästä sellaisena kuin se on meille annettu. Hyvä me!:)