KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ VALION KANSSA

Kirjoitin Valion ValSa-tuotteista viime kesänä postauksen, jossa tutustuin maitosuolaan paremmin. Tämän uuden yhteistyön ideana oli testata, huomaako lapsi eroa maussa, jos vaihtaa normaalin Oltermannin ja Oivariinin vähempisuolaisiin ValSa-versioihin eikä sano mitään. Oivariinista testiin tuli vieläpä vähärasvaisempi versio kuin normaalisti käyttämämme. Testitulokset olivat yksiselitteiset, Nöpsy veteli juustoleipää samalla ruokahalulla kuin ennenkin.

Kuten kohta tulen kertomaan tarkemmin, levitepuolella olen käyttänyt Oivariinin erilaisia ValSa-levitteitä jo viime kesästä lähtien, sillä silloin Valio kehitti ja toi markkinoille Valio ValSa® maitosuolan. Tämä saattaa vaikuttaa tulokseen, koska maku on pojalle tuttu. Mieheni on kuitenkin hyvin tarkka juustoista ja niiden kanssa ei kikkailla, joten olin melkein varma, että juuston kohdalla otsa rypistyy tai Nöppis vaatii tuttua juustoa. Mitä vielä! Hyvin maistui.

Suolansaanti lapsiperheissä on asia, josta pitäisi puhua enemmän. Kuten täällä sanotaan, alkavat monet lapset syömään liikaa suolaa jo noin kahden(!) ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Muutos tapahtuu siis niihin aikoihin, kun ruokailussa siirrytään samaan ruokaan muun perheen kanssa. Tässä on perheen keittiövastaavalla suuri vastuu päiväkodin ohella. Kurkatkaapa muuten tuon linkittämäni jutun vertailutaulukko ja varsinkin kohta, jossa verrataan yläkouluikäisten tyttöjen ja poikien suolansaantia.

Tätä lapsen kyllästämistä suolalla minä koetan ehkäistä pitämällä kotiruoan vähäsuolaisena, mutta tietysti satunnaiset sushilounaat ja muut hemmotteluherkut ovat poikkeus. Ne on usein suorastaan tungettu täyteen suolaa, aromivahventeita ja muuta turhaa. Muutos vähempisuolaiseen ruokaan on ollut minulle vaikea, sillä hyvin alhaisen verenpaineeni vuoksi suorastaan himoitsen suolaista ruokaa. Ennätykseni on 60/44, joten nyt puhutaan oikeasti matalista luvuista. Onneksi maitosuolatuotteita tulee markkinoille koko ajan lisää, sillä ideahan niissä on, että osa “normaalista suolasta” eli natrium-kloridista on korvattua maitosuolalla eli maidon mineraaleilla.

Halusimme Nöpsyn kanssa jakaa ohjeen täydelliseen juustovoileipään:

Oikeanlainen levite. Meidän suosikkimme on oranssikantinen Oivariini, koska se on helppo levittää leivälle eikä sitä tarvitse ottaa huoneenlämpöön tuntia ennen ruokailua. Levitteen mukana on helppo syödä liikaa suolaa, joten levitteen vaihtamisesta vähempisuolaiseen on hyvä aloittaa suolan vähentäminen. Tämä oli minulle aikanaan vaikeaa, sillä siinä, missä koetan tehdä perheelleni vähäsuolaista ruokaa, rakastan itse kaikenmaailman merisuolakiteitä ja voimakassuolaisia ruokia. Olen siis itse se, jota vähäsuolaisuus häiritsisi eniten, jos se näissä tuotteissa häiritsisi.

Oikea määrä levitettä. Tämä on kuulkaa tarkkaa puuhaa! Itse sipaisen levitettä ohuen kerroksen leivälle, mutta jälkikasvun kanssa täytyy vähän vääntää. Jos lapsi rakastaa paksua kerrosta levitettä, silloin on erityisen tärkeää huomioida, että levite on vähempisuolainen ja miksei samalla myös vähärasvaisempi niin kuin uusi Oivariini.

Molempien puolien voitelu. Juustovoileivän täydellisen koostumuksen saavuttamiseksi myös leivän kansipala on voideltava. Tästä ei kannata tinkiä! Jos tahtoo terveellisemmän version, voi kannen voidella esimerkiksi muussatulla avokadolla.

Sopivasti juustoa. Saimme postausta varten Oltermannia sekä perinteisenä palana että valmiina siivuina, jotka melkein hupenivat kokonaan ennen kuvauspäivää. Niitä on niin paljon helpompi käyttää enkä kyllä ihmettele, sillä juustohöylä on aivan liian usein pesukoneessa tai jossakin hukassa.

Juuston pehmeä maku. Varsinkin lapset kaihtavat voimakkaita juustoja, joten Emmental-juustot ja Polarit kannattaa jättää aikuisille. Polaristakin löytyy muuten Polar Valsa -maitosuolaversio! Juustovoileipiin sopii kuitenkin paremmin lempeämpi juusto kuten klassikko nimeltä Oltermanni.

Paljon tuoretta kurkkua. Kasviksia ei oikein voi syödä liikaa, joten kolmen siivun sijaan höylää kurkkua leipien väliin kunnon kasa!

Kurkkusiivujen paksuus. Mieheni suureksi ällötykseksi höylään kurkun siivuiksi juustohöylällä, mutta kun sillä saa juuri täydellisiä siivuja. Veitsellä tulee aivan liian paksuja. Voisin kyllä joustaa tässä ja ostaa oman kurkkuhöylän meille.

Täydellinen kuljetuspussi. Leivin- tai voipaperi voittaa muovirasiat, ällöttävän tuorekelmun tai alumiinifolion. Hyvä vaihtoehto on myös lasinen rasia, mutta paperikääreessä on enemmän tunnelmaa.

Edit: Tekstistä vaihdettu yksi “matosuola” pois, koska madot on ystäviä ja niitä ei syödä! 😀

Mitkä ovat teidän parhaat juustovoileipävinkkinne? Entä suolanvähennyskikat? 🙂