Julkaisen kerran viikossa arkikuvan elämästäni. Sellaisen suunnittelemattoman, ei-viimeistellyn kuvan, johon jotenkin tiivistyy meidän arkemme ja elämämme. Kuvia voi selata arkikuva-kategoriasta.

Joo, mulla on oma HopLop-ranneke, johon saa poletit piiloon. Jep, meillä on myös se kausikorttipassi. Ihan muutama kerta on tullut tänä kesänä käytyä Ruoholahdessa ja Tampeereellakin pariin otteeseen. Tänään päästin Nöpsyn ensimmäistä kertaa hetkeksi kiipeilemään yksin ja seurasin alhaalta, missä poika meni. Sitten kiipesin taas perään. Tuntuu hyvältä, kun huomaa lapsensa oppivan ja kasvavan koko ajan. Niin pieni, mutta jo niin iso poika.

Välillä pelkään huolehtivani liikaa. Pidän hyvänä ja yritän suojella pettymyksiltä sekä pahalta. Sitten taas toisina iltoina, kuten esimerkiksi tänään, se pieni poika pitääkin huolta äidistään. Kun kuivattuja hedelmäpaloja oli jäljellä enää yksi, Nöpsyn käsi pysähtyi. Hän haukkasi puolet pienen rusinan kokoisesta aprikoosista ja laittoi loput minun lautaselleni. En kestä. Kukahan tässä lopulta huolehtii ja kenestä. ♥