Yllättävän nopeasti, kiitos kysymästä! Ensitunnelmat operaation jälkeen kuvasinkin jo tähän postaukseen. Joku kauhistui jo niitä kuvia, mutta pahempaa oli luvassa ja jotenkin arvasinkin sen. Operaatiota seuraavana päivänä sain ottaa sideharson pois ja minulle paljastui, miltä sideharson alta pilkottaneen mustelman vieressä, itse “asennusreiän” kohdalla näytti. Tässä vaiheessa olin vielä aivan sekaisin, miten päin kapseli ihoni alla edes oli, sillä mustelmat jotenkin hämäsivät. Varoitan, että tämän postauksen kuvat saattavat järkyttää herkkiä ihmisiä. Ihan oikeasti.

Kaksi päivää operaatiosta sain poistaa haavateipin. Olen vähän nössö enkä vaan voinut repiä sitä irti, joten pidin päivän ajan isoa laastaria kipeän kohdan päällä ja kun poistin laastarin, haavateippi lähti siinä samalla. Millaisen pöljän logiikalla pienen haavateipin poistaminen on pahempi nakki kuin leveän laastarin?! Huokaus. Kapseli on siis vasemmassa käsivarressani niin päin, että se on samansuuntaisesti tuon alla olevan kuvan laastarijäljen kanssa eli pitkittäin. Siis 90 asteen kulmassa noihin kummallisiin kissanraapaisujälkiin nähden. Vuotava reikä on se, mistä kapseli sisään pujotettiin eli reikä on hyvin pieni.

Kolmantena päivänä oli suihku ja saunominen ilman kelmusuojaa sallittua. Suurin mustelma alkoi näyttää hieman mauttomalta huulenjälkitatuoinnilta, tosin kummallisessa värivalinnassa. Kapseli kinnasi jotenkin vastaan aina, kun taitoin käteni koukkuun. Muuten sitä aristi vain, kun siihen osui jotakin. Ja se jotakin oli useimmiten 2.5-vuotias rämäpää, joka milloin puristi, milloin taas potkaisi minua kapseliin. Auts!

Viides yö asentamisen jälkeen oli ensimmäinen, kun kättä ei tarvinnut enää varoa sen kummemmin. Sen jälkeen käteen on sattunut vain kahdesti ja eräs vilkas taapero kuperkeikkaharjoituksineen liittyy kumpaankin tilanteeseen. Tämä viimeinen kuva on otettu kahdeksan päivää asennuksen jälkeen eli tänä aamuna. Nyt kapselialue on kivuton ja mustelmat alkavat haalistua selkeästi. Mä selvisin! 🙂