Joo, auts! Ei se laittaminen niinkään, vaan tämä nykytilanne neljä tuntia ehkäisykapselin asennuksesta. Mustelma on ruma, mutta se ei haittaa, vaan se, ettei kättä voi taivuttaa ilman kipua ja kirosanoja. Hoitoohjeet panin jääkaapinoveen näkyville ja rahapussiini sain pienen kortin, jossa on kapselista tietoja ja poistopäivä. Nyt tarkkailen, alkaako alue kapselin ympärillä kuumottaa tai nouseeko minulle lämpöä. Toivottavasti ei.

Kuten kuvien useista silmäpusseista huomaa, valvoin viime yönä aika paljon miettien tämän aamun tulevaa asennustapahtumaa. Ei se kapseli niinkään jännittänyt, mutta neulakammoisena pohdin, millainen puudutusneula käteeni isketään, jotta saadaan niin iso alue puudutettua. Koetin vakuutella itselleni, että tuskin se voi kamalampaa olla kuin muutaman vuoden takainen alatiesynnytykseni. Turhaan pelkäsin ja vaikka tiesin, että pelkään turhaan, pelkäsin silti. Kammo mikä kammo, ei sille mitään voi.

Toimenpidehuoneessa juteltiin hetki, minkä jälkeen pääsin makuulle. Sain kouraani nenäliinan, koska varoitin, että saatan itkeä neulojen läsnäoloa. Käteni asetettiin omalle pöydälleen ja se pyyhittiin puhtaaksi. Kapseli asennettiin vasempaan käteeni, sillä olen oikeakätinen. Yksi kapseli ehkäisee raskautta kolmen vuoden ajan. Tässä vaiheessa minua kiellettiin enää katsomasta kättä, mikä sai tietysti mielikuvitukseni laukkaamaan ja palan nousemaan kurkkuuni. Sitten oli pelätyn puudutuspistoksen vuoro.

Itse puudutuspistos kesti muutaman sekunnin ajan, jotka keskityin hengittämään. Se ei sattunut sen enempää kuin hammaslääkärinkään puudutus. Aluetta kokeiltiin muutamaan kertaan ja kun en enää tuntenut terää ihollani kuin vain pienenä pistona, kapseli työnnettiin ihon alle asettimella. Kuului naksahdus. Siihen meni ehkä nanosekunti ja olin valmis lähtemään. Sain hoito-ohjeet mukaani ja lähdin kotiin voittajafiiliksella. Oikeasta silmästäni valui yksi(!) kyynel koko tapahtuman aikana! 🙂