Ne minipillerit. Voi morjens! Tässä on nyt parisen kuukautta napsittu nappeja kerran päivässä, jotta loppukuusta voidaan asentaa ehkäisykapseli. Aluksi ajattelin, että onpa kiva, kun tuntuu, että tunne-elämä on laantunut eivätkä pienet vastoinkäymiset aiheuta enää hermostumista. Olotilani oli levollisempi ja muutenkin fiilis pillereistä kiva. No, ihan nappiin niiden aloitus ei ollut mennyt, sillä ensimmäinen pilleri piti ottaa ensimmäisenä vuotopäivänä ja pillerin otettuani vuoto loppui. Vasta viikko siitä alkoivat kuukautiset, jotka kestivätkin sitten melkein kaksi viikkoa entisen 5-7 päivän sijaan. Ajattelin sen olevan alkukankeutta.

 

Sitten tulivat seuraavat kuukautiset ja hei, tässä on taas valuttu verta kaksi viikkoa ja päässäni alkaa muodostua kauhukuva. Jos ehkäisykapselin toiminta perustuu samoihin vaikuttaviin aineisiin kuin pillereissä, voiko olla, että kapselin kanssa vuodan kaksi viikkoa, minkä jälkeen olen kaksi viikkoa “kuivilla” ja vuodan taas kaksi viikkoa. Toivottavasti tämä on oikeasti vielä sopeutumista, sillä ei ihan nappaa ajatus siitä, että vietän jatkossa puolet vuodesta vuotaen verta. Ja mulle kun maalailtiin ruusuisia mielikuvia siitä, miten kapselin kanssa kuukautiset saattavat loppua kokonaan. Haha!

Voin siis kertoa, etten todellakaan odota riemulla ehkäisykapselin survomista ihoni alle. Siitä reissusta tulen varmasti kirjoittamaan raportin, sillä netissä moni kyseli, miten kapseli laitetaan ja miltä se tuntuu. Ällörealismia luvassa! 😉