Nöpsy sai mummiltaan joululahjaksi ihanat Jussipaita-henkiset villasukat, mutta vinkkasi heti, että näihin kannattaa pursottaa liukuesteet. Liukuesteneste ei ollut minulle tuttu ennen kuin joku siitä blogini kommenttiboksissa vinkkasi. Näitä löytyy askartelu- ja käsityöliikkeistä kaikissa sateenkaaren väreissä. Minä ostin käytännöllisen harmaan, sillä omatkin joululahjasukkani ovat harmaat ja saatan pursotella niihinkin liukuestepallerot.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näitä liukuestetöhniä löytyi erilaisia. Jotkut piti paistaa uunissa, toisten annettiin vaan kuivua yli kymmenen tunnin ajan. Käyttöohjeita yhdisti se, että liukuestepallerot suositeltiin vahvistamaan toisella kerroksella, mutta leikkasin pullomme kärjestä vahingossa niin ison palan pois, että meidän palleroistamme tuli jättikokoisia. Niitä ei muuten tarvinnut sattuneista syistä vahvistella. Pursottaminen oli tällaiselle “käsityöääliölle” yllättävän vaikeaa, sillä pullosta tuli ilmakuplia eikä meikäläisellä ole minkäänlaista silmään käsitöille tai edes symmetrialle. Tajusin sentään pujottaa pahvit sukkien sisälle, jotta liukuesteneste ei imeytynyt suoraan sukan lävitse.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jotta tämä postauksen kotikutoinen “vähän sinne päin” -teema jatkuisi, Nöpsy kieltäytyi sovittamasta sukkia. Kuvasin ne sitten pehmoleluleopardin tassuissa. Ehkä tähän voisi todeta, ettei tärkeää ole visuaalisuus, vaan funktionaalisuus, mutta totuuden nimissä tulihan noista sukista aika kamalat. Se tunne, kun pilaa lapsensa joululahjan. PRICELESS.