OFW vol. 1

Vihdoinkin kuvatulva on saateltu rakkaalle ja omalle tietokoneelle, joten Oslo-postausten (lähes) päättymätön sarja voi vallata näyttönne. Vietin lähtöä edeltävän yön Sallan kanssa, joten lähdimme lentokentälle yhdessä. Aamulla olo oli sellainen, että sänky olisi houkuttanut matkaa enemmän, mutta vääntäydyimme urheasti ylös sängyistämme. Varsinkin Sallalle, joka kärsi flunssasta, matka lentokentälle oli tuskainen. Eipä allekirjoittanuttakaan kyllä peilissä kovin iloinen yllätys odottanut.;)

Pienen stressauksen jälkeen pääsimme lentokentälle ja olo alkoi jo olla kivempi. Unettomuus suorastaa loistaa kasvoiltani kaikissa kuvissa, mutta ei keskitytä siihen. Fiilis oli aivan mahtava ja kun vielä sain nauttia lentokenttäaamiaisen Mika Salon naapuripöydässä, olo parani huomattavasti. Oslon sääennustekaan ei haitannut yhtään. Eiväthän ne koskaan on sataprosenttisen varmoja.:)

Olin viimeksi ollut lentokoneessa joskus 15-vuotiaana, joten en tasan olisi osannut edes toimia lentokentällä ilman Sallaa. Tyttösellä taisi vähän palaa nakki haahuiluuni ja hiilidioksidipäästöhorinoihin, mutta lopulta selvisimme turvallisesti oikeaan koneeseen ja jopa hieman etuajassa Osloon.

Lentokentältä otimme junan keskustaan, missä pääsimmekin heti Hotel Savoyn hellään huomaan. Ihastuin heti aulan purppuraisiin köysituoleihin, ne mätsäisivät täydellisesti puhelimeeni!<3 Minusta olisi upea idea antaa jokaisella asiakkaalle tuli matkamuistoksia.;) Sama väriteema jatkui vielä huoneessanikin pöydän muodossa, joten voisin sanoa, että hotelli oli esteettisesti nappivalinta. Palvelussakaan ei ollut valittamista.

Kun saimme matkatavarat purettua, lähdimme etsimään ruokaa. Läheinen kauppa olikin siitä ihana, että sieltä sai maukkaita nuudeliannoksia mukaan. Otimme sellaiset ja palasimme hotellille valmistautumaan iltaan. Jos joku on lukenut Sallan matkapostauksen, tiedättekin jo, että tämän kaupan myyjään Salla ihastui.;)

Tuo alin kuva taitaa olla otettu vasta yöllä, mutta se käy varsin hyvin valmistautumiskuvasta.:) Raahasin mukaani sekä The Garden Collectionin ruusumekon että erään kultaisen pallomekon, mutta päädyin lopulta Ginan seepramekkoon. Kesäkilot aiheuttivat sellaisen kriisin, että vyötärö piti saada esiin keinolla millä hyvänsä. Koko asusta ei taida olla edes kuvaa, mutta sujautin jalkoihini mustat Maryjanet ja laukuksi otin mustan clutchin. Hiukset kasasin pörröiselle nutturalle, kuten kuvista näkyy.

Etsimme vielä naaapurihuoneesta käsiimme Annan ja lähdimme Annan matkaseurana ollut Laura oppaanamme kävelemään kohti Philipsin tilaisuutta ja Oslo Fashion Weekin avajaisia. Seuraava postaus olkoon omistettu Philipsille ja sitä seuraava OFW:lle. Lopuksi käsitellään hieman kaupunkia ja vaatimatonta shoppailusaalistani.