No johan on kumma! Menen iltaisin varsin myöhään nukkumaan, usein vasta seuraavan päivän puolella, mutta silti olen alkanut herätä aamuisin todella aikaisin. Normaalisti nukun yhdeksään tai kymmeneen, mutta tänään heräsin kuudelta. Niinpä! Mummoikää lähestyvät ihmiset heräilevät viideltä, toiset ehkäpä lypsytottumusten siivittäminä, mutta mitä ihmettä minä teen niin aikaisin jalkeilla? En mitään! No, tänään pyörin väkisin sängyssä vielä pari tuntia ja nousin ennen yhdeksää keittämään itselleni kahvia. Nämä lomantäytteisen kesän rennot aamut ovat kyllä ihania, mutta ei niiden tarvitsisi alkaa niin kovin aikaisin.:)

Aloitin tänään aamuni venyttävällä joogalla aurinkotervehdysten ja soturien kera. Sain eilen illalla päähänpiston lähteä SATSille pump-tunnille, vaikka olin vetäissyt jo aamulla lenkin järvellä. Onnekseni iltapumppia veti vielä suosikkiohjaajani, joka saisi mätänevät ruumiitkin punnertamaan kannustavalla asenteellaan. Tein sitten kunnon rääkin kevyillä painoilla ja keskityin siihen, että tein liikkeet loppuun asti. Kyllä muuten varmasti tuntuu illalla, vaikka kuinka joogailin lihaskireyttä pois aamulla ja venyttelin illallakin hieman.

En jotenkin jaksa kesällä pukeutua monimutkaisesti, joten turvaudun helposti kesämekkoihin. Niin kävi tälläkin kertaa, kun päälleni eksyi Davidin turkoosi mekko. Se on yläosasta olkaimien kohdalta hieman löysä, mutta muuten tosi ihana.:) Kävin mekossa rannalla, mutta en napsinut tällä kertaa niitä lupaamiani rantakuvia. Tuntuu jotenkin vaan todella tyhmältä kuvata itseään bikineissä. Ei kai se oli blogien pointti, että täällä esitellään joitakin heruttelukuvia? Tai vaikka bikinikuvat olisikin otettu hyvällä maulla, siinä menee hienoinen raja, jota en helpolla ylitä. Katsotaan vaan ensi viikolla, niin läiskäisen kymmenen bikinikuvaa kehiin. Ei vaan, tällä hetkellä ajatus tuntuu enemmän naurettavalta kuin luonnolliselta. Fiiliskuvia saatan kyllä rannalta pistää, jos kamera pääsee joskus mukaan.

dvid

mekko – David

kengät – DinSko

Kiukuttelin tuossa aamulla, kun lähes kaikki ystäväni täältä ovat joko mökkeilemässä, matkoilla tai töissä muualla enkä löydä pirullakaan seuraa itselleni. No, kysäisinpä sitten lukioaikaista tuttua kitaristia kanssani rannalle ja heti tärppäsi. Tästä lähtien alan hengata aivan uusien tyyppien kanssa enemmän, niin kaveripiiritkin kasvavat samalla. Yksin en rannalle lähde sen jälkeen, kun havahduin kerran siihen, että joku pulsu tuijotti bikineitäni metrin päässä silmät selällään. Ai miten niin tuli kiusallinen olo? Vapaa maa tai ei, toisten tuijottaminen tuntuu harvoin imartelevalta. (Ja hei, kukaan ei nyt kommentoi sitä, miten minä tuijotan niitä raksamiehiä!:D)

Kirjoittelen näköjään nykyään ihan helpolla tällaisia kilometripostauksia. Pahoittelut niille, jotka arvostavat kuvia tekstiä enemmän. En tiedä, mistä tämä kirjoitusripuli on minuun iskenyt.;) Nyt voisin käydä taas suihkussa ja suunnata postiin. Olisipa siellä jotakin kivaa ja piristävää! Toisaalta. taidan siirtää sen huomiselle, sekin päivä kun näyttää kalenterissa pelkkää tyhjää.