Napsin täällä maalla päivittäin kymmeniä ja taas kymmeniä luontokuvia, joten on ehkä kohtuullista julkaista joskus edes osa niistä. Ympärillä on aareittain peltoa ja kasvilajeja niin paljon, ettei niitä kaikkia ehtisi nimetä edes vuodessa. Tuskinpa niitä edes tunnistaisin, kun oli aikanaan ympäristötieteiden tunneilla “parempaa tekemistä” kuin kasvien nimien opettelu. Onneksi niistä voi nauttia tunnistamattakin.

Vaikka täällä olisi kyllä tekemistä veneilystä talonrakennustöihin, parasta on silti vain olla kotona. Pihamme ei ole järin suuri, mutta saan silti kulumaan siellä tuntikausia. Kuvailen asioita ympärilläni ja istahdan välillä nurmikolle vain katselemaan ympärilleni. Kaupungissa pääsee unohtumaan sekin, kuinka monta erilaista ötökkää mahtuu yhdelle neliömetrille ruohikkoa. Kaupungissa kun ainoa häiritsevä ötökkälaji on nimeltään “kirkuvat lokit”.

Parasta täällä olemisessa on olla tekemättä yhtään mitään. Tai no, koko ajanhan sitä jotakin tekee, mutta kalenteri saa rauhassa näyttää tyhjältä. Jos landetekemiset siirtäisi kalenterin sivuille, siellä lukisi mm. “6 tuntia lukemista riipumatossa“, “2 tunnin lenkki metsässä” ja “3 tunnin venytetty aamukahvituokio blogien parissa“. Ihanan saamatonta, sanon minä!

Eilinen mateli ohi kuin mikä tahansa päivä. Flunssa ei ole vieläkään kokonaan poissa, mutta olo on jo parempi. Kiroan usein, kun kuume ei yleensä suostu nousemaan, vaan kipeilyni venyvät helposti kolmeenkin viikkoon. Vanha kansa kun sanoo, että kuume parantaisi nopeammin. Olisi paljon reilumpaa kärsiä muutama päivä kunnolla ja parantua sitten kuin yskiä, räkäillä, huojua, kiukutella ja kipuilla pidempään. Eiköhän tämä tästä kuitenkin tälläkin kertaa.

Ensi viikolle on luvassa niin mukavaa ohjelmaa muuton ohelle, etten malttaisi odottaa. Jonnakin palaa vihdoin takaisin Suomeen. Ette usko, että sitä naista on ollut ikävä! Sitä ennen nautin kuitenkin vielä muutaman päivän maaseudun rauhasta.:)

(huivi saatu)