“Ei. Hitto. Taas! En usko tätä. Eihän näin voi tapahtua? :(“

Ensin outo jomotus illalla kyljessä, sitten aamulla tuttu kutina selässä. Vilkaisu peiliin varmisti kauhukuvan. Viime vuonna huhtikuun puolivälissä sain riesakseni vyöruusun ja nyt se on palannut. Olen siis jälleen Valavir-kuurilla ja rukoilen, ettei rakkuloiden kadottua minua kuukausitolkulla(!) piinannut lihaskipu ehdi nyt yltyä yhtä pahaksi kuin viime vuonna. Paraneminen oli kamalaa, kun en voinut treenata tai edes käydä kunnon lenkillä. Jo töiden tekeminen hyvässä ryhdissä istuen tuntui pahalta. Sohvalla röhnöttäminen ei ehkä ole ergonomista pitkässä juoksussa, mutta tukilihasten hommia se helpottaa.

Tässä taudissa pahinta on se, että ulkopuolisten silmissä minulla on harmiton, epämääräinen ihottuma, jota haudon hassusti Bepanthenilla kelmun alla, kun taas lihaksistani tuntuu siltä, kuin niitä olisi mureutettu pihvilinjastolla. Jo keuhkojen vetäminen täyteen ilmaan sattuu kylkeen, mutta lääkekuuri ei kyllä ole vielä alkanut purra. Toivottavasti huomenna alkaa. Tällaisia vähän kurjempia kuulumisia tähän väliin. Onneksi ehdin viime viikolla hiihtää, lumikenkäillä ja lenkkeillä sydämeni kyllyydestä. Nyt sitten odotellaan, miten vyöruusu paranee tällä kerralla.

Yritän oppia omista virheistäni. Viimeksi odotin liian pitkään lääkärin puheille hakeutumista, nyt ryntäsin sinne samana päivänä, kun tunnistin oireet. Totuttelen tässä samalla uuteen painopeittooni. Jospa se vähentäisi stressiä, sillä stressi aiheuttaa vyöruusua ja muita “ihania” oireita, joista saan nauttia.

Onneksi on lähikaupasta ostettu tulppaanikimppu piristyksenä! Mitäs sulle kuuluu? :)