No niin, laskepa se teemuki suosiolla alas äläkä vaan hörppää siitä, sillä muuten saatat purskauttaa juomat nenäsi kautta ulos. On nostalgiapostauksen aika. Viimeksi ihailtiin hiustyylejäni vuosien varrelta, nyt keskitytään enemmän ja vähemmän syksyisiin asuihin. Hiushistoria-postauksen kuvat menivät blogikriisissä pyllylleen, joten en linkkaa tekstiä tähän.

Vuonna 2010 rakastin syvästi mummuni vanhoja harmaita saappaita, jotka olivat malliltaan hyvin epätrendikkäät, mutta jalassa maailman mukavimmat. Jo noina aikoina puin ylleni tasan mitä huvitti tyylivinkeistä ja trendeistä huolimatta, joten tässä asussa yhdistyvät harmaa, teinimallin nahkatakki, suuri rakkaudenkohteeni tuubitoppi ja sen päälle epämääräisiä rättejä neuletakista kaulahuiviin. Koska miksipä ei.

Myös vuonna 2011, samaisen tiiliseinän edessä, ylläni oli erilainen, epämääräinen harmaa rotsi. Muistaakseni myin sen heti pois kuvien jälkeen. Jakun alla oli tuubimallinen pitsimekko ja jalkaani olin pukenut suosikkikiilakorkoni, jotka löysin eBaysta. Noihin aikoihin ostin sieltä varsinkin Aldon kenkiä, koska niiden lesti sopi leveälle jalalleni. Spoilaan vähän, että nuo kengät nähdään vielä uudelleen tässä postauksessa.

Muutin Helsinkiin, mutta pakkasin ilmeisesti kaikki miljoonat H&M:n neuletakit mukaani. Niitä löytyi oikeasti ihan jokaisessa mahdollisessa värissä kaapistani, samoin tuubitoppeja. Vuonna 2012 sain “hirmuisen hauskan” idea pukea jättikokoisen rannekorun neuletakin päälle. EN. KESTÄ. ITSEÄNI.

Ilmeisesti vuonna 2013 oli cool näyttää kaljulta. Tai siis ei voinut vähempää kiinnostaa opetella kameran asetuksia ja sen huomasi. Onneksi pian näiden kuvien jälkeen hurahdin kuvaamiseen vähän enemmän ja opettelin käyttämään Olympustani. Rakastin muuten tuota tekonahkatakkia syvästi ja käytin sen kirjaimellisesti palasiksi. Ostin saman myös beigenä ja sekin kului atomeiksi. Niin kuin lempivaatteiden kuuluukin kulua.

Tämä vuosi teki mieli skipata, mutta njäh. Menneisyyttään ei pääse pakoon. Vauvavuosi, josta en muista MITÄÄN, vyöryi mustana tahmani ylleni ja yritti tukehduttaa. Vuonna 2014 hymyilin kameralle ahdistuneena ja väsyneenä haaveillen siitä, että pääsisin lenkille ilman, että sisäelimeni tuntuvat heittävän voltteja sisälläni. Tuntui, että synnytyslaitokselle jäi painostani suunnilleen sata grammaa ja mielenterveyteni. Meni vähän synkäksi, pahoittelut. Tämä on vaan ehkä muistutus heille, jotka utelevat, onko jo pian toisen lapsen aika. Ehkä lobotomian jälkeen, sillä aika ei kultaa muistoja raskausajasta ja vauvavuodesta.

Vuonna 2015 ajattelin näköjään palata leveämpiin puntteihin. Samaa julistin juuri alkuviikosta, sillä tämä mieliteko herää aina tasaisin väliajoin. Viimeksi se heräsi kaksi vuotta sitten syksyllä. Muistan pukeutuessani miettineeni, miten päässäni oli asusta selkeä visio, mutta vaatekaapistani löytyi vision toteuttamiseen vain jotakin sinne päin. Mutta hei, sehän riittää! Ensi viikolla julkaisen muuten asukuvat, joissa on leveäpunttiset farkut ja niiden kanssa eräs suosikkiyhdistelmäni ikinä eli superihana poncho ja söpö rengaslaukku.

Vuonna 2016 jumiuduin pahasti farkut, t-paita ja rotsi -komboon. Ja tittidii, kiilakorot ovat palanneet! Koska ne jättivät varpaat paljaiksi, kynnet piti aina lakata ennen näiden kenkien pitämistä. Hävettää ihan törkeästi, miten unohdin tämän takin kokonaan postauksesta, jossa esittelin kaikki rotsini. Miten UFO-karkkitakin voi unohtaa?! Tuleehan teillekin tästä mieleen se kova, pyöreä karamellin, jossa on mustaa ja punaista?

Haluan polkkatukan takaisin! Mutta asiaan. Vuonna 2017 keksin, että kotimme sisäpihalla pystyi ottamaan asukuvia, koska tietyt kulmat olivat sen verran syrjässä, ettei niihin nähnyt ihan jokaisesta ikkunasta. Näissä kuvissa on mukana rakkaan rotsini seuraaja, joka on aitonahkainen ja kestää toivottavasti tekonahkaista edeltäjäänsä pidempään. Vuorikangas pitäisi kyllä korjauttaa ompelijalla jossakin välissä.

Viime vuonna eli vuonna 2018 kuvailin asuja välillä toimistolla, kun muut olivat vielä kotona nukkumassa. Noina aikoina asuni olivat pitkälti erilaisia neuleita, löysiä housuja tai pehmoisia leggareita. Korkoja käytin toki, mutta vaatteiden kanssa menin paljolti mukavuus edellä. Arvaa vaan, monetko Skinny Pantsit olen käyttänyt puhki niin sanottuina mukavuuskausinani? Tai älä arvaa, en halua edes tietää. Esimerkkikuvia löytyy kuitenkin tästä postauksesta.

Montako asua näistä muistat? Itse muistan valitettavasti kaikki! :D