Hammas on nyt paikattu, uusia paikattavia on ainakin kaksi ja ajatus yökiskoista on sanottu ääneen. Toisin sanoen olen stressannut hampaani pilalle puremalla niitä öisin yhteen kovaa. Pitäisi siis varata monta uutta tai yksi superpitkä hammaslääkäri aika, mutta muisto huonosti toimineesta puudutuksesta ei ole mukava. Tälläkään kertaa se normaalipuudutus ei nimittäin auttanut tarpeeksi, vaan hampaan ympäristö piti vielä piikittää uudelleen. En pelkää hammaslääkärikäyntejä, mutta se on kyllä niin epämukavaa touhua, että toivoisin seuraavan käynnin kolmituntiseksi, jonka aikana minä nukun ja tiimi hoitaa purukalustoni kerralla kuntoon.

Mutta se hampaasta. Sokeroinnista kirjoittelen pian lisää, se meni todella hyvin. Nyt palaan hetkeksi viikonlopun tunnelmiin, joita storyjani seuraavat pääsivätkin jo vähän kurkkimaan. Kuvitus on äitienpäivävierailulta Kylmäkoskelta, sen jälkeen meille tulikin purjo kylään. Olkoon kuinka tuhnuinen kännykkäräpsy mieheni puhelimesta vaan, tämä kuva on pakko julkaista. Rakastan niin tuota pientä Batmania, joka haluaa nykyään syliin joka välissä. Otan vastaan vedonlyöntejä siitä, minkä ikäisenä poika kasvaa ohitseni, sillä jo nyt näyttää siltä, että hän hujahtaa pian ohitseni.

Viikonlopun kohokohta taisi olla, kun haastattelin isääni ja äitiäni. Selailen Kotivinkin aina Kylmäkoskella, sillä se on maailmankaukkeuden paras lehti. Tällä kertaa jostakin numerosta, en olen ihan varma, oliko tämä edes uusin, löytyi mielitreeni. Vaikka vanhemmistaan tietää paljon, joskus on hyvä kysyä asioista suoraan. Tarinoista olen imenyt itseeni tietoa ja tietysti palasia vanhempieni lapsuudesta olen kuullut myös isovanhemmiltani. Keskustelu oli silti todella kiinnostava. Suosittelen lämpimästi ottamaan nämä kysymykset talteen ja (jos siihen on mahdollisuus) kysymään ne omilta vanhemmilta.

Tahtoisitko kuulla seuraavaksi SUP-lautani neitsytmatkasta vai sokerointikäynnistäni? Lupaan, etten käytä sitä pakaransokerointikuvaa Instasta! :D