Pariin viikkoon on mahtunut paljon. Valonarkuutta, niskajumia, noroa, fysioterapiaa, itkua ja huikea päiväreissu Lahteen. Ahdistuin viikonloppuna siitä, miten arki alkaa taas lipsua kauemmas blogista. Tilalle tulee helposti teflonista liibalaabaa, jos ei keskity. Eilen napsin kuvat päivän tyylistäni eli Prismalta saadusta Ivana Helsinki -mekosta, kirppisvyöstä ja parhaista korkonilkkureista ikinä. Tämä korjausliike tuokoon hieman mielenrauhaa.

Lauantain vietin Lahdessa opiskelukavereideni kanssa ja oli niin kivaa! Kiersimme pieniä putiikkeja, söimme hyvin, juttelimme matkustelusta, äitiydestä sekä muumimukeista ja jaoimme unelmiamme. Tai jo, siinä missä muilla oli unelmia, huomasin itse kelluvani harmaalla “mulla menee kivasti, mistä mä voisin haaveilla” -alueella. Nyt siis äkkiä haaveita luomaan, sillä ajatus siitä, ettei ole unelmia, on aika pelottavakin.

Tähän väliin hieman eilisen lounaasta. Sunnuntaisin tyhjennän aina jääkaappia ja pakastinta, jotta mitään ei tarvitse heittää pois. Paistoin uunissa puolikkaita perunoita ja tein niille kaksi kasvistäytettä. Ensimmäisessä täytteessä oli puolikas sipuli, valkosipulinkynsi, kokonainen savutofupala ja sitruunalla maustettua tuorejuustoa. Toisessa taas on nyhtöhernettä suikaleina, lehtikaalia ja chilihiutaleita öljyssä paistettuina. Törkeän hyvää! Savutofutäytettä tosin jäi niin, että siitä pitää ehkä jalostaa jokin uunipasta tai vastaava vielä huomiselle.

Mutta niistä unelmista vielä. Pohdin ihan ääneen lauantaina, miksi sitä usein juonii päänsä sisällä kivoja asioita, mutta niitä ei kehtaa tai uskalla jakaa muille. Mietin, onko pelko enemmän sitä, että epäonnistuu vai sitä, että jotenkin nolaa itsensä muiden silmissä. Ihan hölmöä! Niin kuin koskaan ajattelisin ystäväni nolanneen itsensä, jos hänen suunnitelmansa ei onnistu. Puhuimme myös siitä, miten joskus voi saada apua yllättävältä taholta, kun avaa suunsa oikeassa seurassa.

Joten kysyn nyt SINULTA, mikä on sun pieni tai suuri unelma? Mun on mennä tänä syksynä Pirkan Hölkkä pitkästä aikaa! ♥