Suloinen sekamelska. Hallittu kaaos. Siinä tyylini pähkinänkuoressa. Enemmän on enemmän tuntui olevan kirjastopäivän tyylini teema. Asustepuolella oli hattua, vyötä ja vielä roikkuvat korviksetkin, jotka ovat yhdet suosikeistani. Kävin aamupäivällä tapaamisessa, josta toivon poikivan jotakin isoa. Uhosin Instagramissa, että aion jatkossa sanoa ääneen unelmani, sillä silloin ne toteutuvat helpommin, mutta “jinxaantumisen” pelko on näköjään tiukassa. Tiedätkö sen älyttömän ajatusmallin, että jokin kiva juttu ei tapahdu tai onnistu, koska hehkutit sitä etukäteen? Aivan kuin sillä olisi mitään merkitystä!

Mutta kirjastoon. Freskan siivooja saapui kahdeksalta ja tärkeä tapaaminen oli yhdeltätoista, joten suuntasimme miehen kanssa Oodi-kirjastoon tappamaan aikaan ja tekemään töitä. En ollut käynyt siellä aiemmin, sillä kirjasto on aina näyttänyt makuuni liian täydeltä. Nyt menimme heti aamusta ja ah, miten väljää siellä oli. Vaikka on hiihtolomaviikko! Mikä tuuri tällaiselle introvertille.

Nautimme aluksi alakerran Fazer-kahvilassa kattavan aamiaisen vain 7,5 eurolla. Ohrapuuro, paksu jogurtti mansikka-kaakaogranolalla ja karjalanpiirakat olivat herkullisia. En tosin Fazer-kahvilalta odottanutkaan muuta kuin hyvää laatua. Vatsat täynnä kiipesimme mustat raput ylös, minkä jälkeen napsimme pari kuvaa ja suuntasimme ylemmäs naputtelemaan koneitamme vastakkaisiin pallotuoleihin. Oodin kolmoskerroksen pallotuolit ovat niin mukavat, että niihin voisi nukahtaa. Ne luovat ympärille oman kuplan, jonne äänet kantautuvat vaimeina ja miellyttävinä. Harmi, että osa tuolien kaiuttimista on jo nyt rikottu.

Syy, miksi halusin aamuksi Oodiin, juontaa juurensa jo vuosien takaa. Olen aina rakastanut kirjastoja ja kirjoja. Jo pienenä tyttönä raahasin repputolkulla kirjoja kotiin Kylmäkosken kirjastosta. Luin niitä omassa huoneessani, ulkona puussa, mummolan uunin päällä ja missä milloinkin. Anni Polvan Tiina-kirjat olivat suosikkejani, mutta luin innolla myös Bertin päiväkirjoja ja vähän myöhemmin rikoskirjoja. Aikuisena kirjahyllyni valtasivat sulassa sovussa Stephen King ja Arto Paasilinna. Miten voikin olla näin jakautunut kirjamaku.

Kirjastotunnit olivat koulussa ihania, kun pääsi kirjastoon etsimään uutta luettavaa kasvereiden kanssa. Siinä, missä muilla oli viikoksi luettavaksi yksi kirja, minun pulpetistani niitä löytyi aina pinon verran. Olen nopea lukemaan ja kun vielä oikein keskityn, uppoan tarinaan niin, että suorastaan hotkin kirjan. Pulpettikirja on asia, jota muistelen lämmöllä ala-asteajoilta. Uskon, että lukeminen on vaikuttanut myös intooni kirjoittaa tarinoita sekä runoja ja myöhemmin tietysti blogia.

Palatakseni vielä asuun. Nämä nilkkurit pitäisi etsiä jostakin mustina. Siis ensi vuonna, koska tänä vuonnahan en saa ostaa kenkiä. Näillä on niin hyvä kävellä, ettei kukaan ystäväni usko sitä ennen kuin pakotan sovittamaan näitä jalkaan. Pohjatkin ovat traktorimallia, joten vähän liukkaampikin keli sopii näille toisin kuin muille korkonilkkureilleni. Kengät olen ostanut itse, mutta kimono on pressilahja KappAhlilta. Se on nyt jotenkin juurtunut ylleni, käytän sen kanssa vuorotellen näitä “huonosti istuvia” farkkuja ja skinny pantseja. Kirjastoreissulle valitsin farkut.

Onko Oodi-kirjasto jo tuttu? Oletko ylipäätään kirjasto-ihmisiä? :)