En ehtinyt vielä siirtää seuraavaa kuvasatsia koneelle, mutta muistin, etten koskaan julkaissut tätä kuvaa blogissani. Sen kylkeen voisin kirjoittaa vähän ajatuksia, joita työmatkalla tänään pyörittelin. Ihailin eräänä päivänä lounaalla viereisen pöydän äiti, joka opetti lapselleen koko ajan jotakin. Maito tulee lehmästä, avokado on oikeasti hedelmä ja eri perunalajikkeista tulee erilaisia uuniperunoita. (Kyllä, olin Picnicissä lounaalla.)

Mietin siinä, että onpa lapsella ihanan opettavainen äiti. Minä rakastan imeä tietoa itseeni, joten tuollaisia ihmisiä tahtoisin enemmänkin lähelleni. Itse olen äitinä vähän samantyylinen, mutta jos pitäisi kuvailla äitiyttäni kolmella adjektiivilla, ei opettavaisuus olisi niin kärkisijoilla. Tällainen äiti olen kolmella sanalla:

Herkkä. Tekisi mieli sanoa, että liian herkkä. Ensimmäisen kerran kun poika sanoi 4-vuotiaana, että vihaa minua, menin vessaan ja itkin. Lavastin tilanteen yllättäväksi pissahädäksi, koska halusin miettiä, miten lapsen aikana tuollaiseen pitäisi reagoida. Oven läpi kuulin, kun poika kysyi isältään, mitä tarkoittaa vihata. Ei raukka tiennyt, mutta onnistui silti ampumaan verbaalisesti kovilla panoksilla äitiään.

(Lopulta päädyin, asian noustessa esiin uudelleen, kertomaan, että se on ilkeästi sanottu ja että niin ei sanota kenellekään. Sen jälkeen tuota sanaa ei onneksi ole meillä käytetty.)

Tiukka, mutta en kaikissa asioissa. Mietin tätä kohtaa pisimpään, sillä minun kanssani voi poiketa sushibuffaan keskellä viikkoa, vaikka pitäisi syödä “kunnon ruokaa” kotona. En ota siitä mitään morkkista. Käytöstapojen kanssa taidan olla tiukin. Autoille heilautetaan kättä, jos ne päästävät suojatien yli. Päivää sanotaan takaisin ja mieluusti vielä ennen toista osapuolta. Kun saadaan jotakin, sanotaan kiitos. Näistä ei lipsuta.

Eläytyvä. Vanhempi ei saa olla kaveri ja lapsi tarvitsee rajat, mutta jos jossakin tarvitaan äitiä, joka keksii päästään iltasatuja, kiipeää muuhun muksun perässä leikkimään apinaperhettä tai puhumaan koko matkan hoitoon hassuilla äänillä, lainaan itseäni mielelläni. Joskun pitkän työpäivän jälkeen harmittaa, kun en jaksa leikkiä niin pitkään, kun poika tahtoisi, sillä tykkään todella leikkiä.

Psst! Tää on edelleen yksi mun lempikuvista. Ihme, että sain lainata Batmania kuvan ajaksi. Se kun on lähes pyhä meillä. :)