Päiväkummun rantasaunalla paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta. Lämpömittari näytti 15 astetta, vain tuuli toi välillä viileän tuulahduksen pehmeälle rantahiekalle. Viikonlopun Karjalohjalla sponsoroi Päiväkumpu, mutta järjestetyn ohjelman lisäksi nautiskelimme Ninan kanssa myös niistä hetkistä, joina ei oikeastaan tapahtunut yhtään mitään. Kun arki on suhaamista, meteliä, häslinkiä ja meininkiä, voi jo hiljaisella rannalla kävely tehdä loman.

 

En käynyt uimassa, koska pelkään tällä hetkellä ihan kuollakseni, että tulen taas kipeäksi. Syön C- ja D-vitamiinia, sinkkiä, Echinaa ja vaikka mitä kapseleita päivittäin, vaikka en taida edes uskoa niihin. Ihan vaan, koska en tahdo olla enää koskaan keuhkokuumeessa. Imin itseeni rantatunnelmaa jokaisella solullani ja nautin siitä, kun aurinko ihan oikeasti lämmitti ihoa. Nina napsi minusta muutaman kuvan rannalla, kun viiletin onnellisena menemään hippikaavussani. Sitten lähdimmekin rantasaunalle paistamaan makkaraa.

Edellisreissullamme törmäsimme saunalla naisporukkaan, joka ihmetteli, missä saunajuomamme ja -eväämme olivat, joten varauduin nyt Päiväkumpu-lomaamme eri tavalla. Tulta ei ollut tehty valmiiksi, mutta näppäränä tyttönä sytyttelin takan kilolla paperia ja kimpulla kirosanoja, jotta sain makkarat paistettua. Ruokajuomana meillä oli Raikastamon lonkeroa, jota sain heiltä laatikollisen(!) lomajuomaksi.

 

Tällaiset pienet, rauhalliset hetket ovat juuri niitä, joita muistelee ja joista ammentaa voimaa keskellä arkea, kun joku huutaa jatkuvalla syötöllä korvaan äitiä tai kun avaa kalenterinsa ja kokee akuutin epätoivon tunteen. Seuraavalle lomalle tosin otan jälkikasvun mukaan, sillä jo se, että vaihtaa perheen kanssa hetkeksi maisemaa, tekee elämästä vähän vähemmän hektistä ja vähän enemmän jännittävää. Eikä tarvitse mennä edes kauas. Päiväkumpu on Helsingistä 90 kilometrin päässä, mutta lähempänäkin on kivoja lomapaikkoja.

Nautihan sinäkin auringosta tänä viikonloppuna! :)

(aurinkolasit saatu Instrumentarium, uimapuku Change)