Kun lumikerroksen alta paljastuu jääkerros ja jääkerroksen alta kuiva terassi. Oli ensimmäinen päiväni ulkona lähes viikon flunssan jälkeen. Kuuden viikon sisään kärsin neljä enemmän tai vähemmän isoa flunssaa tai saattoi siinä olla influenssakin välissä, sanoi lääkäri. Elimistöni ei juurikaan päästä kuumetta nousemaan, mistä sain kehuja, mutta eipä se tietysti lämmitä, kun olo on kamala.

Sanoivat sairastelun syyksi selkeästi päiväkodin ja ohjeeksi muistaa sen, ettei mikään, mitä syön, voi pelastaa flunssalta. Nyt tämä viimeisin tapaus alkaa olla ohi. Oikea kylki on todella kipeä enkä voi venyttää sitä. Yskiminen oli niin rajua, että pelkäsin kylkiluuni katkeavan, mutta taitaa olla vain jokin revähdys tuolla meneillään.

Kevätaurinko tuntui kuumalta ja kirkkaalta terassilla. En lähtenyt riehumaan, vaan joimme pojan kanssa lämpimät kaakaot ja kahvit. Täytyy kyllä myöntää, että yritän jo kolmatta päivää juoda kahvia, mutta se maistuu jotenkin tunkkaiselta ja hirveältä. Vähän jännittää, palautuuko kahvirakkaus vai mitä makuhermoilleni on tapahtumassa. Kotimehu on ihan parasta ja niitä harvoja asioita, jotka maistan.

  

Siinä, missä poika nautti ulkoilusta, minua ärsytti katsella järvellä hiihtäviä ihmisiä. Kävin lyhyellä kävelylenkille ja jo se tuntui epämukavalta. Ainoa ohje, minkä lääkäri antoi, oli se, etten saa mennä liian aikaisin hiihtämään. Jäät sulavat pois kovaa vauhtia, joten tämä hiihtokausi taisi olla tässä. Olo oli katkera. Muilla oli rentouttava pääsiäisloma ja minä vaan yskin, yskin ja yskin. Töissä odottaisi pino rästihommia ja huono omatunto.

Toisaalta poika nautti hirvittävän paljon kauniista säästä, ajasta papan ja mummun kanssa ja siitä, että hän oli huomion keskipisteenä ihan joka hetki. Minä sain nukuttua viikkojen univelkoja pois, ensimmäisenä sairauspäivänä taisin nukkua viidet päiväunet. Nyt pitäisi taas jaksaa.

 

Onko jäälohkareiden nostaminen sulamaan ajan hukkaamista? Ei, jos nostajasta ei tunnu siltä. Siispä ehkä tämä pääsiäinen oli ihan hyvä. :)