Terkkuja täältä kotimatkalta Päiväkummun kylpylästä! Nyt on rentouduttu ja samalla alkaa lokakuukin olla taputeltu. Kapselivaatekaappikokeiluni on muutaman päivän päästä ohi ja julkaisen sen vuoksi tämän postauksen. Olen kirjoittanut tätä juttua kokeiluni ajan suunnilleen lauseen joka päivä, jotta tunnelmat tuntuvat toivottavsti tätä lukiessa reaaliaikaisilta. Napsin kuviakin matkan varrelta, mutta viralliset asukuvat joudut selaamaan asukuva-kategoriasta. Toivottavasti ei haittaa.

Yllätyin tämän kuukauden aikana, etten käyttänyt kertaakaan raitaneuleen kanssa punaista huulipunaa. Samoin pehmoisen neuleen ja rouhean hameen yhdistelmä ja kokeilematta. Pitsipuseroa käytin vähemmän kuin oletin, kun taas culottes-housuja pidin varmaankin vaatteista eniten.

1. viikko:

Haluan mun mustan pitsitopin. Ilman sitä neule on liian avoin. Mustaa t-paitaa en voi pukea sen alle, koska “kashmirnöyhtä” tarraa puuvillaan. Pitäiskö lakata kynnet, etten oo niin tylsä? Onneksi valitsin yhdet tekonahkakengät, selviän tulvasta sadepäivistä tuhoamatta mokkapintaisia kenkiäni.

Seuraavaan kapseliin on pakko ottaa edustuslenkkarit. Ja mustat, korkeavyötäröiset housut! Ja vyö ja bleiseri. Äh, liikaa ideoita! Voi hitto, nää farkut ei kyllä kestä lokakuun loppuun ehjinä. Oli muuten hyvä idea solmia huivi päähän, täähän näyttää tosi kivalta.

2. viikko:

No niin, unohdin sitten neuletakkini kyläreissulle. Mikä mulla on nyt on turvavaate? En voi lähteä aamutakissa töihin. PANIIKKI. Hei, neuletakki olikin eteisessä henkarissa. Kriisi ohi! Edelleen ikävöin mustaa silkkitoppiani, se olisi ihana kashmirneuleen päällä tai alla. Jos ikävä jatkuu, nappaan sen kyllä osaksi kapselia.

Öö, nyt nää farkut sit hajos. Kolme paikkaa, mutta haaroja ei niin vaan korjatakaan. Kiitos hei eli yksi alaosa vähemmän. Tämä viikko tuntuu aika kököltä, hengailen kotona joka päivä Alpan neuletakissa, joten sitä ei tee mieli pukea töihin.

3. viikko:

APUA! Samojen vaatteiden käyttö tökkii jo. Korvaan farkut toisilla, melkein samanlaisilla, mutta se ei auta. Sen sijaan alan käyttää enemmän asusteita kuten huivia ja korviksia sekä aurinkolaseja. Se auttaa kummasti kyllästymiseen. Huulipunatkin kaivelen lähemmäs meikkipistettäni.

Kaipaan värejä, vaikka pukeutuminen onkin näin helppoa ja vaivatonta. Olen onneksi tajunnut ottaa kapseliin mukaan turvavaatteita, kuten pehmoisen neuleen, pitkän neuletakin ja mekon, joka ei ole ihossa kiinni, mutta on silti näyttävä. Hävettää, kuinka paljon olen elämäni aikana ostanut uusia vaatteita. Miksei 20-vuotiaana voi kuunnella viisaampia?

4. viikko:

Tällä viikolla sataa kuulemma lunta. Nyt jo! Millähän ihmeellä siitä selviän? Musta trenssi on varmaankin sallittua vaihtaa samanmalliseen villakangastakkiin, jos tulee paha paikka? Onneksi kashmirneule on niin lämmin, että tarkenen sillä ja ohuella takilla hyvin. En muuten osannutkaan olla ilman kukkamekkoa! Sitä tuli ikävä ja piti heti maanantaina pukea se ylle.

Panikoin lehtikuvauksista, joissa pitäisi olla kiva tyyli. Mistä mä sellaisen repäisen! Lopulta päädyn panostamaan ulkovaatteisiin ja kuvaustaustaan, jotta kuvista tulee kivat. Kaivelen esille isoimman myssyni ja huivini. Kuun viimeisen viikonlopun vietän kylpylässä joogavaatteissa (ihan oikeasti joogan vuoksi) ja haaveilen marraskuun kapselista, jonka kokoan PALJON järkevämmin kuin tämän. ;)