Useimmilla meistä on pelkoja, joille kukaan ei naura. Lapsen menettäminen, kuolema tai se, ettei löydä koskaan rakkautta. Sitten on olemassa pelkoja, joille muut pyörittelevät silmiä ja jopa nauravat. Minun omituinen ilmapallokammoni menee tähän kategoriaan. Lapsen myötä olen joutunut väkisin siedätyshoitoon, vaikka sadat blogipippalot vuosien varrella olivat jo hyvä alku tälle parantumisjaksolle kaikkine koristepalloineen.

    

Eilen tein jotakin hurjaa ja otin asukuviin mukaan kaverin, jonka olisin aikaisemmin puhaltanut (kyllä, en uskalla potkia niitä) kauemmas minusta. Punainen ilmapallo ei ole pahinta laatua, sillä se ei ole narun päässä eikä siis käyttäydy täysin holtittomasti. Silti ällötti kantaa mukana ilmapalloa, mutta rekvisiittapakkomielle voitti pelon. Tarvitsin kuviin punaisen huulipunan lisäksi muutakin kiinnostavaa.

paita – R/H

takki – JC

culottes – ei merkkiä (2nd hand)

kengät – Aldo (2nd hand)

Näissä kuvissa ei vielä palloa näkynyt, mutta muuta kiinnostavaa kyllä. En vieläkään osaa käyttää vajaamittaisia housuja ilman korkoja, mutta korkokenkien kanssa tykkään niistä tosi, tosi paljon. R/H:n alesta ostettu paitakin pääsi mukaan. Mietin tämän ostamista niin kauan, että se vedettiin pois myynnistä, joten etsin paidan käsiini Instagramin ja avuliaan myyjän avustuksella. Tämä kuosi on aivan ihana ja kivaa vaihtelua kokomustaan versiooni, josta mesh-osat tekevät pikkutuhman.

Pääsin melkein postauksen loppuun asti kirjoittamatta mitään hiuksistani, mutta hei – värjäsin ne ruskeiksi! Maanantaina olin kipeä, ja tulikuumassa kylvyssä kylmyydestä(!) täristessäni halusin olla tehokas. Levittelin siis Biozellin Frozen Mocha -värinaamion vaikuttamaan ja vastailin työsähköposteihin kunnes muistutin rusinaa. Montaa pesuahan tämä sävy ei tule kestämään, mutta ehkä tämän viikon ajan olen taas tummempi.

Mitä tykkäätte tummemmasta tukasta? Kannattaako blondia enää pestä esiin? :)