On aivan tolkuttoman vaikeaa yrittää olla kameran edessä hymyilemättä, jos on luonteeltaan villi ja riehakas. Joskus on kuitenkin pakko. Varsinkin silloin, kun on varannut äkkipikaisesti matkan ja tajunnut sitten, että passi on vanhentunut toukokuun alussa. Sitten vaan viestiä miehelle töihin, että ottaa studiokamat kotiin mukaan, sillä illalla räpsitään “pidätyskuvia” express-passia varten. Ei muuten mennyt ihan putkeen. Koetapa kuvata kohdetta, joka ei osaa olla paikallaan tai pelleilemättä.

   

Suurin ongelma oli lopulta se, että en vaan osaa pitää suutani kiinni. Vaikka olisin ilmeeltäni vakava, pidän aina suutani vähän auki. Jos joku kadulla kuunteli kuvaussessiotamme, sain takuulla säälipisteet avovaimona, jolle sanottiin kerran minuutissa: “Suu kiinni!” Ihan aiheesta tosin, sillä tähän olisi mennyt valokuvaamossa ehkä puoli minuuttia, mutta tuttu ihminen kameran takana aiheuttaa minulle usein hepulin. Lopulta alkoi jo väsyttää sen verran, että oikea ilme oli lähellä.

Ai niin, se valmiin kuvan (sillä sellainen saatiin aikaiseksi) voi kurkistaa täältä! :D