Tuntuu, että kaikkien muiden suvussa on kesämökki. Sellainen, jolla sukulaiset käyvät vuorotellen ja välillä yhdessä. Sitä rempataan yhdessä ja huolletaan yhdessä. Juhannusviikosta tulee aina vähän kinaa, sillä on helppoa muistaa väärin, kuka sen ehti tänä vuonna varata ensin. Lopulta mökillä juhlii juhannusta koko sammakoiden suku.

Lapset nukkuvat tuvan lattialla patjojen päällä siskonpedissä, miehet saunovat ja naiset kattavat ulos grilli-illallista. He eivät kuitenkaan grillaa, koska eräs enoista on siinä paras eikä muilla ole lupaa koskea grilliin. Teinitytölle, joka ei tahdo grillimakkaraa, vaan tuo mukanaan grillattavaksi seitannakkeja, nostellaan kulmakarvoja. Kyllä se vegaanitartunta ohi menee, naureskellaan. Kliseistä ja ärsyttävää, mutta silti jotenkin näin mielikuvana houkuttelevaa.

En ole kovin läheinen sukulaisteni kanssa. Samanikäiset serkut asuivat aina kaukana emmekä nähneet usein. Mummojeni luona yökyläilin. Silloin, kun he asuivat kodeissaan, pyöräilin pikavisiitille tai vähän useammaksi tunniksi kylään. Liisa-mummilla oli pöytätason alla piilossa vaaleanpunaisella kuorrutuksella koristettuja pikkuleipiä, Sylvi-mummu taas teki maailman parhaita sämpylöitä. Muutamia häitä ja rippi- sekä ylioppilasjuhlia on ollut suvun kesken, mutta en koe, että sukumme olisi tiivis. Tai läheinen.

Muuten en edes kaipaa kovin läheistä tunnelmaa, mutta tämä mökkiasia hiertää. Isälläni olisi kyllä tontti, mutta se on joen rannalla. Kapean joen, jossa on mutapohja ja kova virtaus. Ei kiitos, unohdamme välillä koko tontin. Kukaan ei varmaankaan ikävöisi sitä, vaikka se unohtuisi iäksi. Välillä mietin, jos siskoni kanssa ottaisimme tontin projektiksi, mutta sitten muistan, miten paljon siihen menisi aikaa ja rahaa.

 

nahkatakki – JC

sukkahousut – ihan p*skat ja meni heti rikki :D

mekko – N.M.O. DESIGN (saatu)

kengät – MARC by Marc Jacobs

Vanhempieni luona vieraillessani käymme välillä uimassa seurakunnan majalla. Punainen mökki lahoaa hetkenä minä hyvänsä toisesta päästä eikä terassille varmaankaan kannattaisi enää astua, jos painaa yli 30 kiloa. Halusin silti kuvata puuvillaisen Orvokki-mekkoni*, jonka sain viime vuonna perustetulta suomalaiselta N.M.O DESIGN -merkiltä, juuri tuolla mökillä.

Suunnittelin jättäväni sukkahousut pois ja pukevani mekon kanssa korkkarit, mutta ei meillä tuolla landella sellaisia käytetä. Ballerinoilla siis mentiin, tennaritkin olisivat toki sopineet. Sukkahousut taas unohdin jalkaani, ja huomasin vasta kuvista, että niihin tuli kävelymatkalla majalle iso reikä. Onneksi reikä ei näy näissä kuvissa.

Hei, nyt taisi tapahtua jotakin historiallista, sillä en tunnekaan oloani idiootiksi, vaikka hiukseni ovat keskijakauksella. Normaalistihan minulla on jakaus aina tiukasti toisessa sivussa. Ai niin, koetan jatkossa kirjoittaa hieman lyhyempiä kappaleita tekstiä postauksiin, jotta blogia olisi kivempi lukea puhelimella. Katsoin, etä mobiilikäyttäjien määrä on kasvanut hurjasti ja olisi kohteliasta huomioida se myös blogin kirjoittajana. Huomaatteko eron? :)

(*kaupallinen linkki)