Sekametelisoppa. Sellainen oli ylläni eräänä päivänä, kun kiertelin kaupungilla Veeran kanssa. Eipä tarvitse miettiä kahdesti, kehtaako pyytää asukuvia, kun liikkuu toisen bloggaajan kanssa, joten sisäpihalla/kattoterassilla napattiin kuvatodisteet siitä, miten joskus liika on liikaa. En olisi halunnut laittaa näitä sukkahousuja, mutta muut olivat rikki. Tai no, muut olivat vielä pahemmin rikki, sillä tuon yllä olevan kuvan raita ei ole heijastus, vaan silmäpako juuri sauman vieressä. En ymmärrä, miten rikon sukkahousuja tätä tahtia! ihan älytöntä.

 

Viikonlopuksi olisi suoritettavana tärkeä tehtävä. Meillä on treffit sovittu mieheni kanssa ja minä ehdotin, että menemme kiipeilemään puihin. Mies sanoi, että hänellä oli mielessä jotakin muuta, mutta kun kysyin tarkempia tietoja, niin ei kuulemma mitään erityistä. Millä ihmeellä voisin puhua tyypin ympäri, etten joutuisi hikiseen elokuvateatteriin kahdeksi tunniksi istumaan, vaan saisin nauttia raittiista ilmasta ja haastaa itseäni? Mistä narusta pitää vetää? Minullahan tässä tilanteessa, jos siis minä olisin se hannari, toimisi yksinkertainen epäilys siitä, etten osaisi kiivetä. Varaisin kiipeilypäivän samalta istumalta, jos joku epäilisi minua.

mekko – Katri Niskanen

laukku – Olympus (saatu)

sukkahousut – Wolford (saatu)

laukkukoru – H&M

takki – JC

kengät – New Balance (saatu)

Joka tapauksessa viikonloppuna olisi ohjelmassa treffailua. Päädyin sitten pimeään leffasaliin tai puunlatvaan, on kiva päästä viettämään aikaa kaksin. Tappelemme silloin paljon vähemmän, kun taapero ei huuda mustasukkaisena vieressä enkä minä ole niin kireä, kun vahdin koko ajan, että joku hyppää ikkunasta, hukuttaudu tai saa sähköiskua. Meillä on seesteiseen perhe-elämään vielä pitkä matka, mutta tästä uhmaiästäkin pitäisi kuulemma koettaa nauttia. Eli nautinnollista viikonloppua kaikille heti, kun arkiviikko on purkissa! ;)