Aurinkolasit päähän ja pihalle! Sellainen fiilis oli alkuviikosta, kun ulkona tarkeni pitkän villatakin ja avonaisen nahkatakin yhdistelmällä. Kevättalven valo on jotenkin maaginen ja nykyään tulee valokuvattua päivittäin jotakin. Harmikseni en vieläkään saa otettua tai otatettua asukuvia päivittäin niin kuin joskus aikanaan, mutta tämä tahti alkaa selkeästi vähän kiihtyä kevättä kohden. Nyt viikonloppuna, jos perheriita ei ole pilannut kaikkea, on kahdenkeskisillä hotellitreffeillä saatu myös valokuvattua muutama asu. Ajastan näitä asukuvia siis nyt torstai-iltana, sillä viikonloppu tulee kulumaan parisuhteen paranteluun.

 

paita – H&M

neuletakki – Moomin by Ivana Helsinki

farkut – H&M

aurinkolasit – Unofficial (saatu)

kengät – Paola Suhonen for Seppälä

Sekä tuo erikoismalliston neule että samettiset nilkkurit ovat 2nd hand -löytöjäni. Tunnen oloni aina erityisen onnistuneeksi, kun olen löytänyt käytettynä jotakin, mitä olen etsinyt.  Mustat perusnilkkurit 12 eurolla ovat uusin löytöni, mutta tuo neuletakki on ehkä parempi. Sillä on kuitenkin ystäväpiirissäni oma jonotuslista! Se on reilua mallia ja kokokin on kaiken lisäksi liian iso, mutta kun hihat käärii ja vyön kiristää takaa, se toimii niin sanotusti liian isonakin.

Hyvä ohjenuora kuulemma on, että jos pukeutuu johonkin “ylisuureen” tai muuten muodottomaan yläosaan, kannattaa jättää näkyviin jotakin siroa kuten ranteet tai jos on hoikkajalkainen niin jalat. Mikä kenelläkin nyt sattuu olemaan siroa. Pukeutumisneuvot saavat yleensä mennä toisesta korvasta sisään ja tulla toisesta ulos, mutta tuota ohjetta huomaan noudattavani automaattisesti lähes aina.

Pitää vielä palata tuohon hotelliyöhön. Olemme kahdenkesken illan ajan sekä aamun brunssiin saakka. Tietenkin jännittää jättää poika ensimmäistä kertaa yöksi jonkun muun vahdittavaksi, mutta vielä enemmän jännittää jokin muu. Tällä hetkellä jännittää ja melkein kauhistuttaa, miten koko homma tulee sujumaan meidän välillämme. Olen nimittäin viime aikoina miettinyt, miten kaikki keskustelumme arjessa koskevat joko miehen töitä tai lastamme. Tuntuu, että olemme vanhemmuuden myötä kumpikin muuttuneet niin, että täytyy aloittaa tutustuminen alusta. En edes tiedä enää avomieheni suosikkibändiä!

Minä en ihan täysin osaa kertoa edes itselleni, kuka nykyään olen ja mistä pidän, mutta odotan innolla uuden itseni lisäksi tutustumista uuteen poikaystävääni. Muistuttaako hän miestä, johon rakastuin? Onko hän kypsynyt ajatusmaailmaltaan vai onko tuloillaan uusi, villi menovaihe? Itse ainakin koin jossakin vaiheessa, että on pitkästä aikaa kiva lähteä ulos tyttöporukalla, kun muutaman vuoden ajan halusin vain tuijottaa kattoa sohvalla. Siinäkään ei ole mitään väärää. Aika näyttää, millaisiksi me kasvamme.

Toivottakaahan onnea treffeille, vaikka ne ovatkin jo päättyneet tätä lukiessanne! Tuntuupa hassulta jännittää yhteistä minilomaa. ♥

(kuvat: Veera Korhonen)