Oman hiusvärin kasvattaminen tuntuu olevan joka toisen suunnitelmissa nykyään. Tässäpä minun tarinani. Projektini alkoi toukokuun lopulla 2015. Silloin hiukseni olivat pituudeltaan epämääräiset ja väriltään tummanvaaleat, vaaleanruskeat tai muuta epämääräistä. Pituutta oli suunnilleen solisluihin, jos hiukset oli suoristettu. Ajattelin ensin mennä siitä, missä aita on matalin, joten annoin tyvikasvun näkyä ja hiusten kasvaa monen kuukauden ajan. Lopulta värjäytin hiukseni kevytsävyllä omaa tyvikasvuani vastaavalla värillä kampaajalla. Samalla leikkasin otsatukan. Tämä tapahtui tammikuussa 2016.

Heipat otsikselle sanottiin huhtikuun lopulla vuonna 2015. Omaa väriäni vastaava sävyte kului hiuksistani pois, minkä jälkeen otin hiuksiini vaaleita raitoja balayage-tekniikalla. Siitä on kuva alla olevassa kollaasissa. Ideana oli, että raidat maalattiin vapaalla kädellä hiuksiin ja ne tehtiin vain niin “ylös”, ettei omaan värjäämättömään tyveeni koskettu. Kollaasin oikeassa alareunassa lopputulos näkyy parhaiten ja tällä värjäysmallilla hiuksia oli helppo kasvattaa ilman, että tyvikasvun raja oli selkeä.

Pisimmillään hiukseni olivat elokuun alussa 2016. Sen jälkeen latvoista alettiin napsia hiljalleen pituutta pois. Vaalea sävykin alkoi kyllästyttään, joten otin avuksi värinaamiot. Ne tarraavat vain värjättyyn hiukseen kunnolla, omassa värissä ne näkyivät vain kiiltona, joka heijasti tiettyä sävyä. Kokeilin haaleaa vihertävää Halloweenin kunniaksi ja muutamankin kerran kuparin eri sävyjä. Värinaamiota laimentamalla sain tarpeeksi haaleat lopputulokset, mutta lopulta kirkkaat latvat houkuttelivat liikaa. Ylemmässä kollaasissa on haaleampia kokeiluja, alemmassa kirkkaat värinaamiolla toteutetut lopputulokset.

Tästä eteenpäin latvaa alettiinkin lyhentää reippaammin ja pesin latvoistani värinaamioita pois syväpuhdistavalla shampoolla. Muut sävyt lähtivät hyvin, mutta tuo turkoosi tarrasi kiinni ihan tosissaan. Hiukseni leikattiin lopulta pitkäksi polkkatukaksi, jonka latvoissa oli edelleen vihertävää turkoosia. Pidin tätä pituutta vain hetken, sillä long bob oli jotenkin niin nähty ja latvojen läikät ärsyttivät koko ajan enemmän.

    

Lopulta istuin kampaajani tuoliin ja pyysin leikkaamaan kerralla kaiken värjätyn pituuden hiuksista pois. Lopputuloksena oli kevyesti niskasta kohti kasvoja pidentyvä polkkatukka, jonka etuosassa on vielä hieman otsiksen “jämiä”. Ihan symmetrinen tämä malli ei siis ole. Värini taitaa olla keskiruskea, jos se johonkin kategoriaan pitäisi panna. Tämä lyhyt, mutta terveenä kiiltävä tukka, on hyvä alkutilanne lähteä kasvattamaan hiuksia haluttuun pituuteen. Ja mikäkö se pituus sitten on? Ei mitään hajua. :)