Kääk, perjantai 13. päivä on taas täällä! Jotenkin kaikki kauhuleffat, jotka teini-iässä olivat tylsiä, vainoavat minua nykyään. En voi katsoa edes ysärikauhua kuten Screamia pelkäämättä. Vanhuus ei näköjään tule yksin. Aloitin juuri Netflixistä katsomaan Sherlock-sarjaa, joka vaikuttaa hauskalta. Paras nörttiystäväni IMDb antoi sarjalle 9.2/10 ja siitä olen tähän mennessä samaa mieltä. Mutta se TV-höpinästä, sillä tulin vilauttamaan vihdoinkin hiuksiani. Niistä lähti oikeasti paljon pituutta pois toisin kuin moni ystäväni veikkasi.

Otsatukka, joka on kasvamassa pois, aiheutti sen, että latvoista tekikin mieli leikata pois enemmän kuin suunnittelin. Testasimme kampaajani kanssa, josko polkkatukan alareunan saisi samalle tasolle otsiksen kanssa, mutta se ei ihan vielä yletä. Toisaalta on hyvä, että etuhiuksissa on vähän lyhyempää ja kevyempää, niin kokonaisilme pysyy suhteellisen keveänä. Tykkään hiuksieni monipuolisuudesta, kokeilin heti vaikka mitä kampauksia hiuksiini. Wetlook pysyi hienosti koko päivän, seuraaksi testaankin sitten kiharoita. Äitini mielestä näytän lyhyellä tukalla ihan kakaralta ja saatan olla samaa mieltä.

Etsin loppuvuodesta joltakin kotimaiselta merkiltä itselleni hupparia, jossa olisi hieno logo. Tai siis lähinnä logo, joka ei ärsytä minua, sillä tähän asti ärsyttämättömyyslistalleni on päässyt vain Adidas. Mies yllättikin minut jouluna ja niin tuli tutuksi merkki nimeltä Billebeino. Jos mietitte, rimmaako nimi tahallisesti Ville Leinon kanssa, niin kyllä. Jos mietitte, haittaako se, ettei tiedä, kuinka on Ville Leino, niin ei. Joko hupparin huppu tai sen kanssa samasta joululahjapaketista paljastunut Billebeino-lippis peitti hiukseni ensimmäisissä kuvissa, joten napsin vielä muutaman kuvan, jotta näette, kuinka lyhyet hiukset oikeasti ovat. Varsinkin takaa, sillä alimpana niskassani on koneella ajettu sänki.

Psst! Kommenttiboksini kiellettyjen sanojen ja termien listalla ovat tästä eteenpäin mm. mutsipolkka ja Salkkareiden Isabella. Kiitän! ;)