Lupaan, että tämä on viimeinen risteilypostaus, jotta pääsette näkemään pian uudet hiukseni! Muutama huippuhetki on vaan vielä pakko jakaa kanssanne. Olimme laivalla vain 22 tuntia, mutta siinä ajassa ehti tapahtua vaikka ja mitä! Tunnelma sahasi  onnellisen räkänaurun ja räkäkännissä meitä lähestyneiden miesten aiheuttaneiden ällötystunnelmien välillä. Listasin nyt parhaat ja pahimmat hetket risteilyltä. Jos olet suuntaamassa Silja Europa -laivalle, muutama kohdista on hieman yleisempi ja kannattaa painaa mieleen. Varsinkin tuo aamiaiseen liittyvä pettymys.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAsilja-europa-2OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paras hytti oli Deluxe-hytti, jonka matkaseuralaiseni oli meille varannut. Iso sänky, oma sohva ja hyvä näköala takasivat viihtyvyyden. Tai siis rehellisesti sanoen hytti tuntui kerrankin viihtyisältä eikä ahtaalta ja ahdistavalta.

Pahin meikkikriisi pamahti päälle, kun huomasin, että ripsihuolto jäi välistä ja ripsirivistössäni oli rumia koloja. Selätin kriisin kuitenkin mukanani olleilla ripsitupsuilla, joilla paikkasin kolot. Ripsiväriä sudin vain alaripsiin, mutta tein rajaukset yläripsirajaan. Älkää huoliko, harjasin kulmat ennen lähtöä ravintolaan.

  OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paras mekkopäätös oli ostaa tuo keltainen unelma käytettynä. Onneksi sitä voi käyttää Lanvin-henkisesti ryppyisenä, niin eräs ikuisuustahra, jonka kanssa minulla on vielä kana kynimättä, ei näy kovin kauas.

Pahin unohdus oli uimapuvun unohtaminen. Unohdin viimeksi sanoa, että uimapuvun viereen kotiin jäi myös kuukuppi, joten hipsin nolona tamponi- ja mummouikkariostoksille. Minä, joka vannon kuukupin nimeen ja kehuskelin löytäneeni täydellisen uimapuvun, joka on kaukana mummouikkareista.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAsilja-europa-1 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paras ruokahetki koettiin laivan Tavolàta Ristorante Italiano -ravintolassa, jossa alkuruuaksi tilaamani carpaccio hipoi täydellisyyttä. Annos näytti ensin siltä, että lautaselle on heitelty pussista valmisruokaa, mutta maku oli jumalainen. Pääruokani oli vaisu, mutta jälkiruoka-aprikooseista pidin.

Pahin ongelmamme risteilyllä oli löytää kuvauspaikkoja, joissa ei vilissyt kamalasti ihmisiä ja joissa valo ei olisi aivan kamala. Aika mahdotonta, joten napsimme kymmeniä kellertäviä kuvia, joissa ylhäältä tuleva spottivalo taikoo kasvoille vielä neljännet silmäpussit. Muutamat kuvat onneksi onnistuivatkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pahin ruokakämmi tapahtui toisen matkapäivän aamuna. Söimme Grill Housessa erikoisaamiaisen, jonka oli ilmoitettu päättyvän kello kymmeneltä. Saavuimme paikalle puolen aikaan ja vähän ennen kymmentä haimme jälkiruuat, joita ajattelimme jäädä syömään, kun tarjolla olevat ruoat korjattaisiin pois. Paitsi että ruokien kanssa poistettiin myös asiakkaat tasan kello 10:00 emmekä ehtineet syödä jälkiruokiamme (tai juoda tarpeeksi aamukahvia).

Paras kylpylämuisto kompensoi kaikki minun matkatoilailuni ja aamiaisketutukseni ihan hetkessä. Uimareissumme laivan kylpyläosastolla huipentui nimittäin siihen, kun Nina tunnusti jotakin. Hänen kätensä oli allasta päästä päähän uidessa pinnan alla liukunut vahingossa erään miehen löysien uimahousujen puntista sisään. KUOLEN NAURUUN! :D