Ääh, pelkään joka kerta kommenttiboksin avatessani, että joku kysyy PT-tapaamisistani tai elämäntapamuutoksestani. Kysymyksiin on kohteliasta vastata rehellisesti, ellei joku sitten kysy, onko raskaana, joten joutuisin kertomaan, että nyt tökkii. Ja pahasti tökkiikin! Aloitetaan kuitenkin kivoista muutoksista, joista yksi on PT:ni suosittelema Zinzino Balance Oil.

Ruokapäiväkirjaani selatessaan PT kiinnitti huomiota rasvansaantiini. Hän kyseli ruokavalioni lisäksi, mitä lisäravinteita käytän eikä vastaukseni tyydyttänyt. En ole koskaan oppinut nielemään mitään kalanmaksaöljyjä, koska vaikka saisin litkun alas, se hetken kuluttua vatsasta nouseva mädäntynyt röyhtäys on aivan sietämätön. Maku jää suuhun pitkäksi aikaa. Valmentajalleni ongelma oli kuulemma jo tuttu ja hän oli löytänyt siihen ratkaisun. Tässäpä ainoa öljy, josta tuota röyhtäisyä ei tule ja makuvaihtoehtojakin löytyy appelsiinista vaniljaan. Tämän öljyn, jossa omega 3:6 -suhde pitäisi olla optimaalinen, käytöllä on kerrottu olevan eräänä vaikutuksena myös yöunien parantuminen ja sellaisten olen ollut huomaavinanikin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rasva-asiat ovat siis kunnossa ja juon öljyni nykyään kumman säännöllisesti, kun se ei ole enää ällöttävää pakkopullaa. Kunpa muistaisin ottaa muutkin vitamiinini yhtä tunnollisesti. Mutta mennäänpä siihen tökkimiseen. Leivästä luopuminen ei enää niin harmita, kun viimein käsitän, miksi se kannattaa. Lomalla ajattelin hieman hellittää ruokaohjeideni kanssa ja leivättömän kauden jälkeen sorruin syömään vaaleaa leipää. Olin aina luullut, ettei leipä turvota minua, mutta miten on mahdollista, että kun sitä ilman on hetken, turvotus on aivan megalomaaninen. Olotila on kestänyt jo muutaman päivän enkä tiedä, millä tästä päästään. Tilanne on nimittäin tämä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vatsani turposi valtavaksi palloksi, vaikka en syönyt leipää määrällisesti paljon. En tiedä, tekevätkö turvotuksen viljat vai leipätaikinan kohotusaineet, mutta tämä sortuminen todisti, että kroppani voi paremmin ilman leipää. Harmi, sillä rakastan rapeakuorista leipää. Ainoa hyvä asia on se, että nyt ymmärrän tämän olevan hyväksi minulle. Ruokaileminen tuntuu nykyään kuitenkin haasteelliselta, sillä olen ilmeisesti täyttänyt vatsaani leivällä aika suuressa mittakaavassa. Nykyään syön todella usein ja kunnon nälkään, kun ennen saatoin syödä harvoin ja vetää kunnon ähkyt. No, eihän tämä nyt niin huonolta edistymiseltä kuulosta? Lisätäänpä yhtälöön vielä tämä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nenäni ympärille ja leukaani on iskenyt ihmeellisiä röhelmiä viime viikolla. Ei paljon tee mieli kuvata itseään blogiin, kun ihosta puskee läpi näppylää näppylän perään. Ja miksi näin? Ei sitten niin mitään hajua. Tällä hetkellä täällä kirjoittelee siis turvotuksesta kärsivä, jatkossakin leipää välttelevä näppylänaama, joka on hieman hukannut treenimotivaationsa, mutta on tsempannut ruokavalion kanssa. En tiedä, olenko liian ankara itselleni, kun tällainen hidas muutos takapakkeineen ärsyttää. Tahtoisin kertarysäyksellä uuden elämän enkä hissutella näin. :(