Tunnette ehkä tyypin. Sellaisen, joka suomalaisella sisulla uskoo pystyvänsä mihin tahansa ja joka pitää itseään hieman pienikokoisempana kuin oikeasti on. Kovalla itseluottamuksella valittu asu jännittää etukäteen, sillä se vaikuttaisi olevan siinä rajalla, mahtuuko se päälle. Kultaista asua on myyty vain yhdessä koossa ja tämä tyyppi uskoo mahtuvansa tähän kokoon. Olisihan se nyt noloa, jos olisi suurempi kuin standardikoko! Kaikki muut mahtuvat takuulla tuohon kokoon, joten tämänkin tyypin täytyy. Sovitukseen valmistaudutaan huolella. Nyt sen teen. Nyt on täydellinen valo, kun aurinko laskee. Kultaiseen pukuun pujottautuminen alkaa.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tarinan tyyppi en ole minä, vaan varpaani. Tuo keskimmäinen tyyppi. Lyhyt ja leveä varvas, joka halusi niin kovasti mahtua kullanvärisen nilkkakorun varvaslenkkiin. Mutta tuossa yllä olevassa kuvassahan kaikki on hienosti? Niin on, sillä se on härskisti lavastettu kuva. Harkitsin jopa hetken, etten tunnusta tätä pöllöilyäni, vaan suurennan varvaslenkkiä muina huijareina. Totuus on kuitenkin toinen.

Ensin kävi jumitus…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

… ja sitten odotetusti napsahdus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Että tietäisikö joku pehmoisille varpaille tarkoitettua hoikistumiskuuria? En kestä näin palleroisia! :D