Taisin saada ensimmäiset rintaliivini 11-vuotiaana. Ala-asteen lopussa se joka tapauksessa oli ja aika pian sen jälkeen, kun kauan odotetut kuukautiseni suvaitsivat alkaa. Muistan vieläkin, miten muutamalla tytöllä minun luokallani oli mustat rintsikat, mutta oma äitini ei suostunut ostamaan sellaisia niin nuorelle tytölle. Paheellinen värivalinta tai muuta. Minun liivini olivat vaaleita ja huomaamattomia, sillä niiden tarkoitus oli olla tukena eikä esillä. Näillä mentiin tasan siihen asti, kun pääsin itse valitsemaan liivini jossakin vaiheessa teini-ikää. Kävin yläasteella läpi hyvin aggressiivinen leopardiprinttivaiheen, joka sisälsi myös liivejä kissakuoseissa. Hauskaa on se, että tämä oli alusvaatehistoriani villeintä aikaa, minkä jälkeen suunta on ollut ehdottomasti kohti käytännöllisempää valikoimaa. Vähän ehkä liikaakin.

marlies dekkers spring 2016marlies dekkers lingerie 2016

Olen melkein aina ollut tyttö, joka käyttää paikassa kuin paikassa (tai no, pitäisi kai sanoa tilanteessa kuin tilanteessa) mukavia ja käytännöllisiä t-paitarintsikoita. Vaaleiden vaatteiden alle puen ihonväriset liivit, tummien alle taas mustat. Ystäväpiirissäni on erilaisia rintsikoita fanittavia naisia ihan joka lähtöön. Yksi haluaa tukea joka suunnalta, toiselle riittävät kirjaimellisesti teipit, jotka pitävät nännit aisoissa. Kolmas käyttää vain ja ainoastaan treenitoppeja, kun taas neljäs käyttää rintaliivejä enemmänkin asusteina kuin alusvaatteina. Ne saavat vilkkua puseron alta ihan reilusti eikä liivien väri ole koskaan sattumaa. Lokeroisin itseni tämän pika-analyysin perusteella varsin tylsäksi rintsikoidenkäyttäjäksi, mutta en taida haluta olla enää sellainen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAmarlies dekkers spring summer 2016

Rintsikoissa ei ole tärkeää vain niiden väri, malli tai materiaali, sillä myös koolla on väliä. Tai voisi sanoa, että sillä vasta väliä onkin. Viitisentoista vuotta olin onnellinen pienirintainen nainen, ja kokoni häilyi B-kupin tienoilla aika pienellä ympärysmitalla. Sitten sain esikoiseni ja identiteettini vääntyi kuin huonolaatuinen kaarituki. Koska imetystaipaleemme jatkuu edelleen, elää etumukseni edelleen jonkinlaista siirtymävaihetta enkä malta odottaa, millaiset rinnat itselleni kiitokseksi tästä maratonista saan. Varmaankin terhakkaat ja kiinteät? Eh, sarkasmia. Etumukseni on nyt suunnilleen kaksinkertainen normaalitilaan verrattuna ja kuten joskus jo kirjoitin, en pidä itselläni tämän kaliiberin rinnoista. Nykyään olen jo hyväksynyt tilanteen, mutta jännitän silti vähän, millaisten rintojen kanssa kesällä elämääni jatkan, kun lopetan imettämisen.

marlies dekkers summer 2016OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mistäkö tällainen yllättävän henkilökohtainen avautuminen? Ihan vaan siitä, kun aloin  Marlies Dekkersin pressitapahtumassa aamulla miettiä, olisiko jo aika panostaa itseensä ja heittää kulahtaneet imetysliivit pois. Teidän ei tarvitse vastata minulle. Tiedän nyt, että olisi. Tänä viikonloppuna panostan kuitenkin siihen, että pystyn terveenä, sillä meillä myllään kotona vatsatauti. Siinä menivät ne viikonloppusuunnitelmat. :/