hunajakenno

Törmäsin netissä erään lipaston tietoja etsiessäni palasista koottavaan peiliin. Joku näkee varmasti tuossa yllä olevassa kuvassa juuri sen, mitä kuva esittääkin eli kivasti sävytetyistä hunajakennoista kootun peilin. Minä näen valitettavasti molekyylejä ja aromattisia hiilivetyjä. Valitettavasti siksi, että päätin jo vuosia sitten lopettaessani kemian opiskelemisen kanditutkintoon, että en ajattele enää mitään aiheeseen liittyvää. Siis siinä mielessä, kun ajattelemista voi välttää. Tänä E-koodien kulta-aikana, kun kemia on tapetilla enemmän kuin pitkään aikaan kuluttajien julistaessa erinäisiä totuuksia koskien askorbiinihappoa ja muita tuttuja juttuja suu vaahdossa. Hautasin opintoni, koska en nähnyt itseäni töissä alalla enkä oikeastaan osannut edes valita kaikista vaihtoehdoista itselleni pääainetta. Yleinen kemia kiinnosti, mutta yksityiskohtainen paneutuminen olisi pitänyt kohdentaa aloihin, jotka eivät napanneet. Muuttolaatikoita purkaessani (ja pakatessani uudelleen) selailin hetken vanhoja tenttikirjojani ja jostakin pamahti yhtäkkiä tunne, että kirjoja voisi lukea ihan huvin vuoksi jonakin iltana. Voi p*ska. Nyt se kemia sitten palasi kummittelemaan.

Eräs suunnitelmani tälle vuodelle oli aloittaa taas keväällä osa-aikaiset työt Miun-putiikilla vanhempainvapaan päättyessä. Näin olisin saanut kompensoitua vanhempainpäivärahakauden päättymistä ja pelattua lisäaikaa, jotta voisin keksiä itselleni suunnan tulevasuudelle. Viime vuoden lopulla kuulin kuitenkin, ettei putiikki jatka enää toimintaansa eikä minullekaan ole näin ollen tarvetta. En ollut laskenut myyjäntyön varaan tulevaisuuttani, mutta se oli kieltämättä ollut hutera turvaverkko, jos en keksisi muuta työtä. En ehkä kuitenkaan jaksaisi enää tehdä töitä vaan alalta, jolta niitä helposti saa, vaan aikuisempi teko olisi pyrkiä opiskelemalleen alalle töihin. Mutta entäs, jos se ala ei olekaan oikea? Tai tutkinto ei tyydytä? Yksi vaihtoehto voisi olla opiskella kiinnostavampaa alaa, jolta työpaikkakin kiinnostaisi. Itseäni lainaten totean, ettei kukaan kuitenkaan jaksa työskennellä vuosikymmeniä alalla, joka ei nappaa yhtään. Jos tämä kuulostaa sekavalta, älkää huolestuko. Sekavat ovat ajatuksenikin opiskelujuttuja ja työuraa koskien.

Kaipa se on kirjoitettu jonnekin muinaisiin kirjoituksiin, että historia tulee toistamaan itseään, luurangot eivät pysy kaapeissa eikä menneisyyden haamuja voi estää kummittelemasta. Koska aika kuluu pikanopeudella, pitää alkaa tosissaan miettiä, mitä kevät tuo tullessaan. Työpaikan vaiko opiskelupaikan? Kotiäitiyttä vaiko jotakin ihan muuta? Mistä ihmeestä kaikki muut saavat sen valaistumisen, mille alalle tahtovat opiskelemaan ja töihin? Nyt mietintämyssy päähän ja iso mukillinen kahvia napaan. Kuva sen sisältämästä “ihmeaineesta” alla. Miksi? Siksi, että päässäni kummitellaan.

kofeiini

(peilin kuva täältä, kofeiini täältä)