OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän syksyn lempikaulakoruni pääsi jälleen käyttöön. Seurana sillä oli printtimaksimekko, jonka metsästin joskus eBaysta ja jonka värimaailma on varsin syksyinen ja ihana. Marimekon pisarakaulakoru sopii mekkoon niin hyvin, ettei sitä heti edes huomaa. Viimeksi yhdistin tuon villin korun kokomustaan mekkoon, mutta tällä kertaa halusin ylleni näyttävämmän asukokonaisuuden. Viime viikolla taidettiin kyllä elää viimeisiä päiviä tänä vuonna, kun voi pitää maksimekkoa ilman nahkatakkia. Ei nahkatakeissa tosin ole mitään vikaa, sillä mustan rotsin kanssa tuo mekkoni näyttää todella kivalta. Se on vaan hieman liian antava avoin edestä syysmekoksi.

Tuossa kesämekossa ja samoin korussa esiintyvät tämän syksyn ehdottomat suosikkivärini. Tummanpunainen tai viininpunainen, tummansininen, musta ja ruskea muodostavat upean syysväripaletin. Materiaaleista tuo puu on kovasti mieleeni. Vain petroolinsininen puuttuu värikokoelmasta. Siinä, missä puu sekä nahka edustaa materiaaleina ruskeaa väriä ja mustaa edustaa sekä nappa- että mokkanahkaa, liittyy tummansininen väri vahvasti alati kasvavaan rakkauteeni farkkuja kohtaan. Vaikka toistaiseksi mahdun edelleen vain äitiysfarkkuihini, suunta on jo hyvä ja uskon, että viimeistään kuukauden päästä käytän jälleen normaaleja farkkuja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko – H&M

koru – Marimekko

Tuli hauska juttu mieleen, kun muistelin, mitä meinasin teille jo Instassa avautua, mutta en jaksanut kirjoittaa pitkää kuvatekstiä. Sen lisäksi, että tarvitsisin tässä hajamielisessä elämänvaiheessa pääkoppaani suuremman muistikortin, harkitsen vakavasti kuulolaitteen hankkimista. Treffasimme Bellan ja Refan kesken torstaina Juuri-ravintolassa ja kun illan menu esiteltiin, kuulin järkytyksekseni listalla olevan metsäsiiliterriiniä. Mietin jo, miten pienen siili-raukan sisälmykset on revitty ulos ja niistä valmistettu terriini on aseteltu piikikkääseen siilikuoreen näennäisen taiteellisesti. Mitäkö tämä kertoo minusta? Ehkä sen, etten todellakaan tiennyt mitä on terriini, mutta ehdottomasti myös sen, että olen jotenkin kieroutunut ihminen, kun pieneen mieleeni ei tullut, että tarjolla olisi metsäsieniterriiniä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikon päästä huomenna tähän aikaan kotimme onkin täynnä ihmisiä, kun Pallogrillimme saa vihdoin oikean nimen. Pojan lempinimet hämmästyttävät ihmisiä, mutta minkäs sille voi, jos vauva toi Veeran mieleen limpun ja muistuttaa äitinsä mielestä kebabrullaa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja sitä rataa. Olen jotenkin todella otettu, miten ihmiset muistavat vauvaa. Veerakin kiskaisi Juuri-ravintolassa yhtäkkiä kassistaan tuliaisia vauvalle. Pienet leoparditennarit liikuttivat eikä hämmennystä lisännyt yhtään lahjan yllätysmomentti. On se vaan ihanaa, kun ystävät eivät katoa, vaikka puhunkin nykyään aivan liikaa sinappikakkajuttuja. Kiitos siis teillekin, kun pysytte siellä, vaikka lipsauttelen tässäkin blogissa välillä vienosti vauvantuoksuisia juttuja. :)