Väärä pari

Tarinamme alkaa hetkestä, jona oli aika purkaa matkalaukut. Olin pakannut lomallemme mustien ballerinojen lisäksi sandaalit, joissa on ruskeaa nahkaa, jotta mukanani olisi myös pari ruskeaan nahkalaukkuuni sopivia kenkiä. Harmi vaan, että huomasin vasta perillä, että olin luovasti pakannut yhden kengän toisesta ja toisen toisesta sandaaliparista. Jostakin syystä en sitten käyttänyt kumpaakaan kenkää, vaan lompsin menemään mustissa ballerinoissa, joista tunkee varvas pihalle sivusta. Minkäs teet, kun et halua luopua rakkaimmasta baltsuparista ennen kuin ne ovat täysin käyttökelvottomat.

mekko – H&M

laukku – Espanjasta 

Kävin toissapäivänä Tampereella palaverissa ja Nooraa treffaamassa. En kuitenkaan saanut tallennettua asuani kameralle. (Kysyin miestä kuvaamaan sen nopeasti ja miehen vastaus oli: “Huomenna ehtisin, käykö se?” Niinpä asu kuvattiin vasta sen toisella käyttökerralla.) Äitinikin osaa käyttää kameraa, kun siinä on niinkin nerokas ominaisuus kuin kosketusnäyttö. Naureskelimme juuri jonkun kanssa, miten helppoa on kuvata kosketusnäytöllä, kun kamera tarkentamisen lisäksi myös ottaa kuvan, kun tarkennettavaa kohdetta painaa näytössä. Melkein pomminvarma keino saada amatöörikin ottamaan kuvia, joissa tarkennus on kohdillaan.

Kuten kuvista näkyy, täällä maaseudulla nautiskellaan kesän viimeisistä hetkistä. Tällainen tunnelma sopii minullekin, kun ulkona on jo viileämpi, mutta aurinko paistaa. Harmi vaan, että tekemistä on ollut sen verran, että olen joutunut viettämään inhottavan paljon aikaa sisällä. Aurinkoisina päivinä toimistoa voisi pitää terassilla, mutta täälläpä on satanut suunnilleen joka toinen päivä. Eiköhän tämä tästä ala hiljalleen hellittää, kun kuunvaihteessa pääsi eroon ylimääräisestä taakasta, jonka alle olen meinannut viimeisen puolen vuoden aikana litistyä. Eläköön vapaus ja uusi elämä! Seuraava projektini on onneksi takuuvarmasti sellainen, ettei se tule romahtamaan niskaani. Vahingoista viisastuu, mutta ei siitä sen enempää. Helpotus taitaa hohkata täältä rivien välistä sen verran, että sen kirjoittaminen on vain turhaa toistoa. :)