Tarkoitukseni oli selittää ensin, miten päätin neljän viikon jälkeen vaihtaa edistyskuvavaatteet toisiin, jotta edistyminen näkyy selkeämmin. Raitatoppi kun alkaa olla jo vatsasta löysä. Pakko kuitenkin olla rehellinen ja tunnustaa, että treenivaatteet ovat jälleen Kylmäkoskelle ja jos en tahdo pitää toistamiseen väliviikkoa edistymisraportista, kuvat on otettava eri vaatteissa. Niinpä survouduin (kirjaimellisesti) lyhyisiin collegeshotrseihin ja kireääkin kireämpään treenitoppiin. Näissä vaatteissa edistyminen tulee todella näkymään, sillä tavoite on saada kylkimakkarat pois ja shortsien (löysiksi tarkoitetut) puntit lepattamaan. Jiihaa!

viikkokatsaus4

Etukuvista huomaa, että eräs inhottavampia kohtia “laihtua” eli sisäreidet ovat menneet jo kivasti kasaan. Kävin äitini kanssa vaunulenkillä ja äiti pisti uimarannalla tytttärensä kyykkäämään. “Kannattelee nyt sitä lantionpohjaa, ettei kohtu valahda!” Ja minähän kannattelin. Mitään pitkiä sarjoja en tehnyt, mutta sen verran, että vähän jo jossakin tuntui. Sain ensi viikolle ajan jälkitarkastukseen ja siellä selviää, mitä ja kuinka tehokkaasti saan tällä hetkellä treenata. En malta odottaa! Jalat ovat vielä inhottavat löysät ja niiden nahka tuntuu jotenkin tyhjältä, kun nesteet lähtevät hiljalleen takaisin kiertoon. Läskiäkin toki on, mutta huomaan selkeästi, että turvotusta on vielä 5 viikkoa synnytyksen jälkeenkin.

viikkokatsaus4_

Sivukuvat taas kertovat tarinaa muista ruumiinosistani. Varsinkin ylävatsa alkaa hiljalleen kutistumisen lisäksi myös kiinteytyä, sillä edistyskuvassa se näyttää jo enemmänkin litteältä kuin löysältä. Peppu on noussut tälläkin viikolla ja selän kaari alkaa selkeästi tulla jälleen esiin. Ryhti paranee edelleen. Käsivarsille pitäisi keksiä jotakin kivaa, jotta niihin saataisiin jatkossa enemmän eloa. Kahvakuula on ihan suosikkini, pitänee käydä ostamassa sellainen, kun muutaman kilon käsipainoilla vatkaaminen ei tunnu tehokkaalta. Isältä lainatulla 12 kilon kuulalla senkin sijaan saan aina tuloksia. Normaalin kahvakuulatreenini voi kurkistaa täältä.

Hyvän fiiliksen keskellä menin taas kuitenkin mokaamaan sovittamalla raskausajan odotushousujani. Ne ovat edelleen sopivat! Vatsakaistalekin pysyy ylhäällä hienosti. Mikä ihme ihmistä vaivaa, kun ei opi virheistään? Juurihan sovin itseni kanssa, etten enää sovita kireitä housuja, kun niistä tulee vaan surulliseksi. TYHMÄ MINÄ.