Eräänä historiallisena päivänä en kiepauttanutkaan hiuksiani sotkuiselle nutturalle päälaelleni. Mieheltä tulee tasaisin väliajoin vienoja toiveita siitä, että voisin pitää hiuksiani aukikin joskus, mutta minäpä en tottele. Inhoan, kun hiussuortuvat liimautuvat hikiseen otsaan, vauva repii latvoista, tuuli sotkee jakauksen ja … Niin, ja muita typeriä tekosyitä. Niinpä jätin kuin jätinkin hiukseni auki ja olin vähän aikaa inhoamatta yhtään mitään. (Paitsi tätä himputin hellettä.)

Batiikkimaksimekkoni on niitä harvoja armahduksen saaneita vaatteita, joista en hankkiutunut muutama viikko sitten mielenosoituksellisesti eroon. Vaikka lähdin tämä ylläni synnytyslaitokselle ja verhosin vartaloni tähän vielä ensimmäisenä synnytyksen jälkeen, mekkoon ei silti tarttunut ikäviä muistoja. Vaikka kankaasta kuultaa jo pahasti läpi, jos sitä katsoo valoa vasten, en ole vielä valmis luopumaan mekosta. Itse asiassa ajattelin käydä Indiskassa katsomassa, josko sieltä löytyisi tälle seuraaja. Esimerkiksi tässä mekossa olisi hieman samaa henkeä, mutta kaipaisin ehkä hieman väriä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko – Indiska (saatu)

korvakorut – Anne-Mari Pahkala (saatu)

kengät – Vagabond (saatu)

Vietän tällä hetkellä pienoista kesälomaviikkoa, sillä luvassa on pitkä viikonloppureissu maaseudulle. Jos kaikki menee hyvin, viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata päiväretkelle erääseen Suomen kauniista kaupungeista. Sieltä kuulemma saa aivan erityisen hyvää jäägurttia. Autoretken lisäksi olen lupautunut mattopyykille äidin seuraksi. Jos aikataulut osuvat oikein kohdilleen, saatan ehtiä jopa mummoni 90-vuotissyntymäpäivillä käväisemään. Pientä vaatekriisiä pukkaa, sillä sinne tuskin voi mennä kulahtaneessa yöpaidassa. Sitten, kun minä täytän 90 vuotta, järjestän syntymäpäiväjuhlani niin, että kaikki vieraat ovat suorastaan pakotettuja pukeutumaan vaatteisiin, jotka kokevat kaikista mukavimmiksi yllään. ;)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA