En tiedä ymmärtääkö kukaan, jos kerron, että muutaman viime kuukauden aikana aivotoiminnastani suunnilleen puolet on mennyt lakkoon. Odottelen kärsimättömänä hissiä, jota en ole edes tilannut hissinapista, ja etsin puhelintani, johon puhun samanaikaisesti. En onnistu vaihtamaan verkkokaupan profiiliin salasanaa kahdeksankaan yrityksen jälkeen, kielet eivät suju yhtään ja niinkin yksinkertainen tehtävä kuin sämpylöiden leipominen menee monta kertaa saman viikon sisäänreisille. Unohdan mennä töihin, koska sekoilen viikonpäivissä, mutta ehkä se, että menen muutamana aamuna liian aikaisin töihin hajamielisyyksissäni, helpottaa hieman. Ja olenko muka joskus osannut lukea liikennemerkkejä? Asiat eivät vaan onnistu enää yhtä helposti kuin ennen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikonlopun tärkein romanttisin suunnitelma oli se, että kun haen mieheni junalta ja pääsemme vanhempeni luokse, kokkailen hänelle hänen suosikkipastaansa eli Arrabiataa. Paitsi, että olin napannut kaupasta mukaani Puttanesca-pastapaketin! Normaalitilanteessa olisin vain pokkana valmistanut ruuan, mutta tässä hämmentävässä elämänvaiheessa alahuuleni alkoikin yllättäen väpättää. Koetin lyödä asian leikiksi, mutta itkuhan siinä lopulta tuli. Miestä ja äitiä tilanne vaan nauratti, mutta meikäläistä sapetti, sillä tällainen herkistely ja jatkuva poraaminen alkaa ottaa egon päälle. Eikö sitä voisi pystyä käyttäytymään kuin aikuinen, täysijärkinen ihminen, vaikka hormonit kuinka jylläävät?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lopulta keittelin pastat ja mausteseokset tuoreiden tomaattien kanssa, ja tarjoilin pastan ripsivärit poskilla parmesanilla höystettynä. Lidlin parin euron pastapaketti osoittautui varsin näppäräksi ja herkulliseksi valinnaksi, vaikka maku olikin “väärä”. Pastan keittoaika (15 minuuttia) epäilytti alkuun, mutta sen verran omituisia nuo pastat olivat muodoltaan, että kyllä ne täyden keittoajan vaativat, jotta tiivis sisuskin pehmeni syömäkelpoiseksi. Mutta siis hyvää tuli loppujen lopuksi ja itkupillikin saatiin lopulta hymyilemään. Loppuillasta itkettiinkin jo ihan muita juttuja. Päivän opetus? Hyvä ruoka, parempi mieli! :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA