Ystäväkirjojen vaikein täytettävä kohta oli minulle aina se hemmetin motto. En vaan keksinyt siihen koskaan mitään, mutta sitten jossakin vaiheessa huomasin kuitenkin hokevani tiettyjä juttuja ja uskovani niihin vahvasti. Muodostin omat mottoni. Suurin uskomukseni liittyy edelleen karmaan ja siihen, miten karma hoitaa kyllä asiat oikeille raiteille. Tästä syystä innostuin valtavasti, kun äiti tökkäsi junalukemiseksi juurikin karmasta kertovan humoristisen kirjan. Kirja oli oikeastaan joululahja pikkusiskolleni, joka oli kuitenkin kuulemma kuluneen vuoden aikana lukenut jo kyseisen kirjan. Hauskan tästä sattumasta tekee se, että tämä kirja oli ainut kirja, jonka sisko oli vuoden aikana lukenut. Niinpä, vähän eri puusta meidän siskokset veistetty.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen tuntemukseni kirjan lukemisen jälkeen oli puhdas ilo siitä, että olin löytänyt hyvän ja viihdyttävän kirjan, jonka halusin ahmia yhdeltä istumalta alusta loppuun. Toinen tuntemus, joka seurasi välittömästi ensimmäistä, oli hämmennys siitä, että kirjan kirjoittaja oli mies. Huono karma -kirjan on kirjoittanut David Safier, joka jotenkin onnistui pääsemään hahmoihinsa niin syvälle sisälle, etten olisi koskaan uskonut miehen voivan kirjoittaa niin todellista naispäähenkilöä. Kirjan juoni on kuitenkin kaikkea muuta kuin todellinen ja realistinen, joten on jotenkin hauskaa, että kirjan hahmot tuntuvat ajatuksineen niin todellisilta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirja alkaa siitä, kun sen päähenkilö jää venäläisestä avaruusasemasta pudonneen lavuaarin alle, kuolee ja syntyy suureksi hämmästyksekseen uudelleen. Muuten hyvä, mutta huonoa karmaa kerännyt sankaritar syntyy muurahaiseksi. Hän kuulee että hyvää karmaa keräämällä seuraavaan elämäänsä voi vaikuttaa ja alkaakin toimia epäitsekkäästi syntyäkseen jälleen ihmiseksi ja estääkseen entisen parhaan ystävänsä viettely-yritykset aviomiestään kohtaan. Matka ihmiseksi ei ole helppo, mutta kun saa avukseen itse Casanovan, jonka raukka on elänyt jo  hieman pidemmän aikaa muurahaisena moraalittoman elämänsä vuoksi, asiat alkavat yllättäen näyttää jopa valoisilta.

Kirja tuli luettua ihan parissa tunnissa. Uppouduin siihen niin, etten huomannut tarkkailla juna-asemia ikkunasta ja tajusin nousta pos junasta vasta, kun päätepysäkiltä alkoi survoutua sisään uutta ihmislastia.  Kirjan suljettuani päässäni hakkasi kovaa pakottava tarve. Nimittäin tarve lukea tuon miehen muitakin teoksia! :D