Nämä portaalimme yhteistyökampanjat vaan paranevat koko ajan! Keväällä on edessä vaikka mitä upeaa, mutta sitä ennen kerron teille hauskasta päivästä, jonka vietin hyvässä seurassa eläinten keskellä. Tähän postaukseeni liittyvältä Korkeasaari-kampanjasivultamme löytyy aiheeseen liittyvää materiaalia, siellä kannattaa siis vierailla. Visiittini Korkeasaaren eläintarhaan ajoittui viime viikon alkuun ja seurakseni karvapalleroille lässyttämään sain eläinhullun ystäväni Veeran, jonka postauksen päivästämme hieman eri näkökulmasta voi lukea täältä. Kaikki postaukseni kuvat otti Veera, koska jouduimme pärjäämään yhdellä kameralla koko päivän teknisten ongelmien vuoksi.

Ensimmäinen eläinrakkaus, johon Korkeasaaressa törmäsin, oli Manuli eli arokissa. Tuo kotikissan ja jättimäisen karvapallon risteytykseltä näyttävä olento majaili aika korkealla ja mulkoili meitä tuimana. Oppaamme tosin kertoi, että se on lajin perusilme, mutta tuo kissan mökötysilme aiheutti minussa ja Veerassa hilti suunnatonta hilpeyttä. Suloinen kissaeläinlaji on tällä hetkellä silmälläpidettävä, mikä tarkoittaa sitä, että se täyttää miltein jonkin korkeampien uhanalaisuusluokkien kriteerin tai todennäisesti täyttää sellaisen lähitulevaisuudessa. En kestä, jos tuollainen jörö karvapallero katoaa kokonaan planeetaltamme. Noita metsästetään kuulemma mm. siksi, että niistä tehdään karvahattuja. :(

manuli

Eläimiä etsiessämme eksyimme Veeran kanssa hieman aiheestakin, sillä Art Meets Ice -jääveistosnäyttelyn jäänteet kiinnittivät huomiomme. Eläintarhassa myös kampanjamme myötä vierailleet Kaisa ja Noora kirjoittivat enemmän tästä aiheesta, joten jos veistokset kiinnostavat, kannattaa lukea tyttöjen postaukset täältä. Lupailin sisäpiirin vinkkejä Korkeasaareen ja yksi niistä onkin se, että kannattaa ajoittaa vierailu sellaiseen ajankohtaan, jona saaressa on meneillään jotakin erityistapahtumaa kuten esimerkiksi Kissojen yö tai tämä Art Meets Ice. Silloin vierailusta saa tuplasti enemmän irti kuin normaalisti! Tapahtumia voi seurata mm. Korkeasaaren FB-sivun kautta.

Toinen hyvä vinkki on ottaa saarikierrokselle suosiolla opas, jonka voi varata esimerkiksi Korkeasaaren kotisivuilta löytyvällä lomakkeella. Oppailla on hyvää sisäpiiritietoa, missä nurkassa eläimet yleensä majailevat ja milloin niitä on helpoin bongailla. Monella eläintarhakierros tuhraantuu kuulemma valitettavasti siihen, että eläinhäkkien ja -koppien ohi pyyhälletään turhautuneena siitä, ettei eläimiä näy, vaikka ne voisi helposti asiantuntijan avulla nähdä kopin nurkassa tai houkutella näkyviin tietyllä äänellä. Kärsivällisyys on hyvä eväs eläintarhaan muutenkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tutustuimme moniin eri eläinlajeihin kameleista kenguruihin ja lopulta oli aika kurkistaa sinne, minne ei tavallisia tallaajia noin vaan päästetä. Yritin jo etukäteen varautua henkisesti siihen, että romahtaisin sairaiden eläinten vuoksi, mutta vierailu luonnonvaraishoitolaan, joka myös villieläinsairaalana tunnetaan, meni onneksi hyvin. Tai no, söpöt hiiret kiinnittivät huomioni heti ovella, mutta niihin kiellettiin kiintymästä, sillä ne olivat kuulemma lintujen ruokaa. Joutsenia oli paikalla monta kappaletta, mutta vaikuttavin toipuja oli kuitenkin upea merikotka, joka oli syksystä asti kasvanut ja vahvistunut odottaen vapautumista luontoon. Mitään surullista ei sairaalassa ollut, vaan eläimillä oli hyvät oltavat eivätkä ne vaikuttaneet surkeilta.

Sairaalan toiminta keskittyy suurilta osin luonnosta löytyneiden vahingoittuneiden, orpojen tai muuten vaan heikkojen eläinten kuntouttamiseen ja hoitamiseen. Eniten villieläinsairaalassa vaikutti siiliosasto, jossa alipainoisia söpöläisiä nukkui talvihorrostaan, koska ne eivät olisi olleet tarpeeksi vahvoja talvehtimaan luonnossa. Muistan joskus pienenä, kun rasvamonttuumme tipahti siili ja siitä lähtien piikikkäät ovat olleet sydäntäni lähellä. Uteliaana kokeilin tietysti, olivatko ne piikit oikeasti terävät (eivät sitten yhtään), vaikka fiksuinta olisi ollut jättää ihmiskontakti minimiin. Kun siili saatiin pelastettua, se asusteli pitkään pihapiirissämme ja talvehti monien muiden lajitovereidensa tavoin “lehtikompostimme” tuntumassa. Rasvamontun päälle taas teetettiin ritilä, jotta tapaus ei päässyt toistumaan.

Villieläinsairaala tarvitsee paljon tukea toimintaansa. Tukeaan voi antaa joko lahjoittamalla rahaa (ohjeet tilisiirtoon ja tekstiviestilahjoitukseen täällä). Jos kotona on tarpeettomia lasten muovialtaita, terraarioita, lintuhäkkejä, eläinten kuljetuskoppeja, ruokakuppeja jne., nekin otetaan ilolla vastaan. Tavara-avustuksia voi tuoda ihan ilman ajanvarausta Korkeasaaren portille, josta ne toimitetaan eteenpäin. Aina ei tarvitse rahaa auttaakseen. Villieläinsairaalan sivulta löytyy myös ohjeita loukkaantuneiden eläinten hoitamiseen. Kannattaa esimerkiksi varmistaa, miten tulisi toimia, jos löytää siilin poikasen, joka ei pärjää yksin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAmoumou siiliOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päätimme vierailun jälkeen käydä Korkeasaaressa uudestaan sekä keväällä että kesällä. Kesävierailuille saimme vielä sellaisen vinkin, että kuumina hellepäivinä eläimet oleskelevat mieluummin viileässä sisällä, joten kesäillat ovat päiviä parempia ajankohtia vierailla eläintarhassa. Palataan siis tähän asiaan jälleen keväämmällä, kun on ns. pentuaika ja saaresta voi bongailla jos jonkinlaisia jälkeläisiä temmeltämästä. Jos haluat vapaan pääsyn eläintarhaan, siihen olisi helppo keino tarjolla. Osallistu arvontaan TÄÄLLÄ ja voita itsellesi vuosilippu Korkeasaareen! :)