Nyt se on sitten oikeasti talvi täälläkin päin Suomea. Vaateliikkeen ikkunasta ulos tuijottaessa huomasi, että kun maassa olikin yhtäkkiä lunta, pimeääkin tuli “vasta” neljältä. Se on oikeasti iso muutos, sillä tunti lisää valoisaan aikaan on prosentuaalisesti jo aika paljon. Vaikka liukkaus onkin aina jännää ja vaatii totuttelua, tämä lumi pelasti kyllä koko viikonloppuni. Pakkanen, jonka on luvattu jatkuvan ilokseni ainakin viikon, ei haittaa yhtään, ja valkoisen hangen mukanaan tuoma lisävalo on todellakin tervetullutta. Ehdin tosin kaivella jo epätoivoissani tehokkaamman kirkasvalolamppuni esiin, mutta eihän se ns. oikeaa valoa korvaa. Olin kai alitajuisesti päättänyt, että mökötyskausi loppuu, kun lumi sataa maahan, joten nyt ei saa enää kiukutella.

Sitten kun tuo lumi pysyisi vielä maassa niin, että ehtisin edes pitkäksi viikonlopuksi Kylmäkoskelle hiihtelemään. Vanhempani asuvat kivan ladun lähellä nykyään ja se täytyy kyllä seuraavalla vierailulla muistaa hyödyntää. Yleensä hiihtelen meidän landella Jalanti-järvellä tai vaihtoehtoisesti pururadalla päin, mutta uusiakin latuja voisi koettaa etsiä. Vaikka rutiineista tykkäänkin, varsinkin liikuntajutuissa vaihtelu voisi virkistää. Ihana talvi, kun saavuit vihdoin! ♥

moumou talvi

(vermeet saatu Haltilta, tarinaa täällä)