Vain tieto siitä, että suutarin käsistä saa nyt loppuviikosta muutamat kengät lisää, auttoi minua selviämään edellisestä kenkähaasteen viikosta luovuttamatta. Ihan tosissaan. Olisinko muuten muka lompsinut kokonaista päivää karvavuorillisissa kumisaappaissa kuivalla kelillä? En todellakaan olisi. Enkä olisi myöskään kaivellut kenkäkaappini 2000-luvun alussa täytettyä osastoa ja pitkäkärkisiä bootseja esiin, jos ei olisi ollut tosi kyseessä. Kuulen jo kenkäkokoelmani kuolonkorahdukset korvissani. Veera, en kestä tätä enää kauaa. Voit kruunata itsesi haasteen ylivoimaiseksi voittajaksi päivänä minä hyvänsä.

kh19

Tahmeista tahmein kenkäviikkoni alkoi kerrassaan karmeasti. Päätin käyttää lukioajoilta muistona säästämäni kenkäparin. Rakastuin näihin aikanaan tulisesti. Silloin tuollaiset tappokärjet olivat kova sana, uskokaa poi Tiistaina en keksinyt jalkoihini muita matalia kenkiä kuin kumisaappaat. Yritin vältellä suosikkibootsieni käyttöä epätoivoisesti, mutta keskiviikkoa nuo Folk’l-bootsit piti käyttää. Kerron joskus myöhemmin, mitä kaikkea järisyttävää tuona päivänä tapahtui, mutta siihen asti vannon, että suosikkibootsien käyttö saattoi olla se pieni tekijä, joka piti minun järjissäni tuolloin. Torstaina käytin toiset rakkaat kengät eli äidiltä perityt nahkasaappaat.

kh20

Itsenäisyyspäivänä eli perjantain juoksutin poikaystävää asioilla ja “käytin” superkorkeat Iron Fistin yksisarviskenkäni, koska en käynyt oikeasti ulkona koko päivänä. Kimaltavat tennarit taas ovat olleet jäähyllä tammikuusta asti. Käytin niitä puolisen vuotta Jumpin Storessa työkenkinä, joten tarvitsin niihin hieman etäisyyttä. Tennaripäivää vietin töissä lauantaina. Sunnuntaina päätin kenkäviikon hopeisina kimaltaviin korkokenkiin. Kyseessä oli etätyöpäivä (jep, sunnuntaina) ja olin tehnyt ruokaostokset etukäteen, jotta ulos ei tarvitsisi lähteä. Pinkaisin silti heti aamusta lenkille, joten ihan mökkihöperöksi en ehtinyt muuntautua.

(Tretornit, Folk’l-bootsit, Iron Fistit ja Guess-tennarit saatu)